Myrskylän Merenhuiske

Suomenhevosten laatuarvostelu on yksi mainioista väylistä löytää mielenkiintoisia ja upeita rodun edustajia. Olen ollut mukana SLA:n toiminnassa sen perustamisesta lähtien, joten vuosiin mahtuu satoja erilaisia yksilöitä. Yleensä joka tilaisuudesta löytyy vähintään se yksi, jonka voisi nimetä "tuomarin suosikiksi". Eräässä tilaisuudessa se oli Myrskylän omistuksessa oleva punaruunikko tamma Vappulan Korvenkuiske, jonka eloisa ja valoisa luonne hurmasi minut. Siinä vaiheessa en kuitenkaan osannut aavistaa, että alle kuukautta myöhemmin omistaisin tamman jälkeläisen, Myrskylän Merenhuiskeen.

Huiske asui kaksivuotiaaksi asti kasvattajansa luona. Sylvi kuvaili tammaa niihin aikoihin seuraavanlaisesti:

"Vauhdikas emä Vappulan Korvenkuiske ei ollut rauhoittunut vanhoilla päivilläänkään ja varsan isäkin on hieman hätäisen luonteenlaadun omaava herrasmies, joten oli hyvin odotettavaa, että Myrskylän Merenhuiske on myös vähän malttamaton neiti. Siinä kuitenkin on menty oikeaan suuntaan, että Huiskeen energia kanavoituu oikeisiin asioihin ja sen kanssa on mahdollista puuhastella reippaasti, mutta hyväntuulisesti. Oli kesä tai talvi, Huiske on aina yhtä pörheänä lähdössä hommiin. Ja jos ei ole mitään tekemistä, keksii Huiske sitä aivan varmasti itse. Nopeat hoksottimet takaavat sen, että Huiske keksii kyllä kaikki kokeilemisen arvoiset aktiviteetit tarhassa ja onpahan sen jäljiltä jouduttu korjailemaan milloin mitäkin, myös hevosta itseään sen kolhittua itsensä rikkomaansa aidantolppaan.

Ihminen on Huiskeelle ennen kaikkea kivojen asioiden mahdollistaja. Huiske tietää, että jos lyöttäytyy hyvään kimppaan ihmisten kanssa, niin pääsee kaikille jännittäville ja vauhdintäyteisille retkille. Huiske on aina korvat hörössä kokeilemassa uutta eikä sitä tunnu jännittävän sellaisetkaan asiat, jotka normaalisti hevosia vähän epäilyttävät. Kuljetus onnistuu ilman minkäänlaisia ongelmia ja tamma lastaa tarpeen vaatiessa vaikka itse itsensä kyytiin. Uusissa paikoissa Huiske huutaa alkuun kuin sumutorvi ensimmäiset viisi minuuttia ilmoittaakseen kaikille tulleensa paikalle, mutta maltaa tämän jälkeen pitää turpaansa soukemmalla, jotta ei tarvitse aivan silmiään päästä hävetä. Rohkea tämä tamma on, joskus jopa tyhmänrohkea ja sen perään kannattaa vähän aina katsoa tarkemmin kuin muiden hevosten, sillä Huiske voi keksiä työntää päänsä vaikka muurahaispesään. Tämän aivoituksissa ei pysy millään aina mukana, mutta onneksi Huiskeen tempaukset ovat yleensä melko harmittomia.

Huiske tykkää kovasti huomiosta ja se onkin kärkkymässä rapsutuksia ja leperryksiä aina kuin mahdollista. Tästä huolimatta harjaustuokiot ovat Huiskeelle siinä mielessä vähän haastavia, kun niissä pitäisi seistä pitkiä aikoja paikallaan. Huiskeen kanssa onkin pienestä pitäen harjoiteltu sitä, ettei aina voi olla menossa pää viidentenä jalkana, vaan joskus on pakko malttaa ihan vain ollakin. Työ on tuottanut hiljalleen tulosta, eikä Huiske ole ollenkaan niin rasittava kuin ensimmäisenä elinvuotenaan. Toki vieläkin Huiske alkaa helposti hääräillä levottomasti, mutta lopettaa sen kyllä, kun napakasti käskee (vain aloittaakseen sen hetken päästä uudelleen). Taluttaessa Huiske kunnioittaa ihmistä eikä jyrää päälle, mutta paikallaan tamma saattaa hyöriä ollessaan oikein levottomalla tuulella. Kuitenkin pääasiassa Huiske kulkee narun päässä kauniisti eikä se vaadi kummempia kikka kolmosia pysyäkseen ruodussa."

Odotin Huiskeesta kasvavan huikean estetykin. Irtohypytysten perusteella potentiaalia tuntui riittävän, mutta jo silloin oli havattavissa, että vauhtia oli liiankin kanssa. Ja varsinainen tykki tammasta tulikin, nimittäin puomit lentelivät kisakentillä aika tavalla. Välillä kokeiltiin jopa varsan tekoa väliin, mutta eipä sekään menoa hidastanut. Lopulta Huiskeen 12-vuotiskauden päätteeksi lopulta luovutin ja päätin jättää sen kanssa kilpailut kokonaan. Moni oli kyllä ihmeissään miten pitkään sitä hommaa jaksoin.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 12/2022 » Mammalomailua

Huiske on jo pidemmän aikaa viettänyt mammalomaa. Varsaa odotetaan syntyväksi aivan lähipäivinä, joten tamma voi erittäin paksusti. Alunperin tarkoituksena ei ollut astuttaa sitä vielä näin nuorena, sillä olin valmistautunut siihen, että paahdamme kilpakentillä tuhatta ja sataa hyvällä menestyksellä. Toisin kuitenkin kävi. Vauhtia on kyllä riittänyt, mutta ruusukkeita ei niinkään ja kaiken lisäksi Huiske teloi jalkansa laitumella. Ei pahasti onneksi, mutta saikulle se joutui pariksi viikoksi. Sen aikana aloin sitten pohtimaan, että mitä jos otettaisi vähän pidempi aikalisä kilpakentiltä. Aika nopeasti ryhdyin tuumasta toimeen, sillä Harmaatuulessa sattui olemaan sopiva ori – komea tukkajumala Lanttu. Tässä sitä nyt siis ollaan. Voisiko se varsa syntyä jo?

Viikko 23/2021 » Irtohypytyspäivä Hirttivaarassa

Tapahtuman järjestäjän kommentti Huiskeen suorituksesta: "Huiske oli päivän ensimmäinen irtohypytettävä. Tamma asteli maneesiin reippain askelin kovan hirnahduksen saattelemana ja innostui selkeästi heti estekujan nähdessään. Vaikka ruunikolla olisi selkeästi ollut menohaluja jo kujan läpikävelyn aikana, se pysyi hyvin esittäjänsä hallinnassa. Huiskeen hypyt olivat laadukkaita ja tamma eteni määrätietoisen oloisesti. Tamman käyntipätkät vaikuttivat melko kiireisiltä, mutta ravi ja laukka näyttivät jo paljon rennommilta. Huiske vaikutti rohkealta tammalta, jolla on selkeästi kova palo esteille!"

Minun ja Huiskeen näkökulmasta tulossa asiaa myöhemmin.

Viikko 23/2021 » Kisakuume

Olen yrittänyt kuumeisesti käydä kisakalentereita läpi ja päivittää niitä joka toinen minuutti löytääkseni luokan, johon voisin Huiskeen kanssa ilmoittautua. Toistaiseksi sellaista ei kuitenkaan ole löytynyt. Sen sijaan menemme sunnuntaina Hirttivaaraan, sillä siellä järjestetään erityisesti nuorille hevosille suunnattu irtohypytystilaisuus. Siitä on kyllä hyvä aloittaa, koska Huiske ei ole päässyt hyppäämään vieraissa paikoissa, varsinkaan maneesissa. Kotioloissa se kyllä sujuu oikein mallikkaasti. En usko, että tamma ainakaan hirveästi arkailisi uudessa ympäristössä, mutta nuorista ei voi ikinä olla satavarma.

Viikko 2/2021 » Huiskis ja Huiske

Kun viimein pitkän etsinnän jälkeen löysin Huiskiksen täyttämään kenttäratsun mentävää koloa, aloin elätellä toiveita, että pian löytyisi se kauan kaipaamani estepienhevostammakin. Eikä siinä sitten lopulta kauaa mennytkään. Mutta oli hauska sattuma, että tämän pikkutamman lempinimi oli Huiske. Millaisella tuurilla löydän lyhyen ajan sisällä kaksi täydellistä, mutta lähes samannimistä hevosta? Tietysti kutsumanimeä voi aina vaihtaa, mutta päätin kuitenkin pitää nimet sellaisinaan, sillä Huiske kuvaa samalla mainiosti tamman vauhdikasta ja elämäniloista luonnetta (näillä sanoilla myös kasvattaja markkinoi sitä). Täytyy vain toivoa, ettei muilla mene hevoset sekaisin.