† 1. toukokuuta 2014 - MUISTOSIVUT

Annikki

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 153 cm
syntynyt	01.12.2010, 160-vuotias (4v. 01.04.2011)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 120 cm
rekisterinumero	VH11-018-1279
kasvattaja	Petri Nurmi
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, Champion, KRJ-II

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

Vaaleanpunarautias tamma valloittaa jo pelkästään ulkonäöllään - hieno väritys ja tuuhea, vaalea harja keräävät katseita erityisesti kilpapaikoilla ja näyttelypuolella. Annilla on miltei pelottavan inhimillinen katse, ja se osaa aistia käsittelijänsä mielentilat aina toisinaan turhankin herkästi - varman ja kyvyistään tietoisen ihmisen kanssa Anni toimii kuin unelma, niin hoitaessa kuin ratsastaessa, mutta kokemattomista hoitajista se repii kaiken ilon irti. Eikä Anni missään nimessä ole ilkeä - se on vain hevosen luonne.

Käsiteltäessä Anni on siis kokeneen ihmisen kanssa täyttä kultaa. Se seisoo paikoillaan, korkeintaan välillä vähän luimistelee sen mahanalusta harjatessa (tai pullistaa mahaansa satulavyötä kiristäessä..), mutta ei mitään sen suurempaa. Kokemattoman ihmisen kanssa pystyyn laitetaankin sitten kunnon show - erityisesti hyökkäily suuntaan jos toiseenkin matkalla tarhaan on tamman mieleen, mutta se korkeintaan nykäisee hoitajaa hivenen ja lähtee sitten omatoimisesti kipittämään tarhaa kohti. Jos tamma alkaa harrastaa näitä ihania temppujaan, on sitä parempi komentaa, nykäistä riimunarusta tiukasti ja taluttaa Anni tarhaan. Itsepäisyyttä ja mielenvahvuutta tunnutaan vaativan tämän hevosen kanssa aina toisinaan..

Maastoratsuna Anni on ihanteellinen. Usein metsäretkillä tamma tuntuu enemmänkin johdattelevan ratsastajaansa kuin toisinpäin, eikä Anni ole todistettavasti vielä ikinä säikähtänyt mitään - tielle saa aivan vapaasti hypätä vaikka peura, mutta tämä neiti aikoo jatkaa matkaansa seisoi se peura edessä tai ei. Kouluradalla Anni on kohtalaisen rauhallinen ja omaa kauniit askeleet sekä pyöreän laukan, mutta esteradalla hevonen kuumuu aina. Sen on yleensä helppo ryöstää, koska sen suu ei ole kovin herkkä, eikä se osaa vielä täydellisesti kuunnella apuja, mutta tiukalla istunnalla ja selkeillä pohje- ja ääniavuilla yhteistyö tamman kanssa onnistuu parhaiten. Ratsuna Anni on enemmänkin yhden ihmisen hevonen - se vaatii tietyn ratsastustyylin, ja yhteistyöhyväksynnän tammalta, jotta ratsukkona toimimisesta tulee yhtään mitään. © wrongdoerx

• Kantakirjauslausunnot 05. helmikuuta 2012:
  

  - Etupainoinen, leveä kaula, painunut selkä, pitkä runko.
  - Hyvät tyypit, raskas kaula, piirteetön säkä, sopusuhtainen mutta pitkä runko, takakorkea
  R-suunta, pisteet: 17 + 17 + 17 + 17 = 68

• Champion-arvonimi myönnetty 05. maaliskuuta 2012
• Kantakirjauslausunnot 05. syyskuuta 2012:
  

  - Raskas, isolinjainen tamma. Sopusuhtainen pää, leveä kaula, pitkä runko, pitkä lautanen. Vennot vuohiset.
  R-suunta, pisteet: 17 + 17 + 16 + 17 = 67

• KRJ-II-palkittu 15. tammikuuta 2014: 20 p. (6+7+7) - 40 p. - 14 p. - 10 p. - 5 p. = 89 p.

Sukuselvitys

i. Vaikka Pikku-Petu on nimensä mukaisesti pieni, niin vaaleapunarautiasta suomenhevosta tekisi mieli kumartaa - se on upea ilmestys vaaleine harjoineen ja punaisine karvapeitteineen, eikä voi sanoa, että liikkeistä löytyisi vikaa. Sen liikkeet eivät orin koon vuoksi ehkä ole kovin suuret, mutta näyttävät ja mahtipontiset ne silti ovat. Petu on ehdottomasti kouluori niin luonteensa kuin liikkeittensä puolesta. Se osaa kyllä esteilläkin, mutta kuumenee liikaa, eikä aina uskalla kulkea tai edetä niin kuin pitäisi, mutta kouluradalla se tietää oman arvonsa täydellisesti. Pikku-Petu on tällä hetkellä myös kovassa kysynnässä jalostuspuolella - sen tiedetään periyttävän eritoten mielenkiintoista luonnetta ja upeat liikkeet jälkeläisilleen.

ii. Siihen nähden, että Petun Pojan isä on ravitaustainen, omasi ori itse uskomattoman kauniit ja suomenhevoselle erikoisen laajat liikkeet. Vaaleanrautiaan orin tunnisti useimmiten sen melkoisesta lihasmassasta, joka yleensä kerättiin erityisesti talvisaikaan lumisella pellolla kulkiessa, ja muina vuoden aikoina melko tehokkaalla maastotreenillä - ylipäätään runsaan liikutuksen ja hyvien geenien avulla. Kouluradalla Petun Poika kulki alkuperäisen ratsastajansa kanssa jopa VaB-tason luokissa menestyen hyvin, ja Annin isän tapaan Poika oli erityisesti viimeisten vuosiensa aikana erittäin haluttua tavaraa. Suomenhevosharrastajien onneksi Poika ehti jättämään useita jalostuskelpoisia suomenhevosia jälkeensä.

ie. Rautias, pienikokoinen suokkitamma Vetoaja kilpaili elämänsä aikana pääasiallisesti esteratsastuksessa omistajansa kanssa, pyöräytti muutaman hienon suomenhevosvarsan ja eli onnellisen, pitkän elämän. Vetoaja oli jokseenkin klassinen tapaus suomenhevoseksi - täydellinen puskahevonen, jonka kanssa kierrettiin muutamat paikallisten ratsastusseurojen järjestämät kilpailut - ja luonteeltaan tamma oli ehdottoman upea: se oli kiltti ja toimi jossain vaiheessa myös omistajansa nuorimmaisten ensiratsuna ja todellisena opetusmestarina. Se oli tasainen ja selväjärkinen hevonen, ja periytti samaa piirrettä myös jälkeläisilleen. Vetoaja kuoli Kellokoskella vuonna 2005 synnyttäessään viimeistä varsaansa.

e. Haliisa on harvinaisen sirorakenteinen suomenhevonen, ja täydellinen ratsu esteradalle - rohkea, kuuliainen ja myötäilevä suomalainen luonne, pienellä särmällä varusteltuna. Punarautias tamma toimi jonkinnäköisenä kiertoratsuna alkuunsa - se myytiin alun perin aloittelevalle esteratsastajalle, joka ei osannutkaan tammaa kouluttaa, jonka jälkeen Haliisa myytiin eteenpäin ongelmaratsuna kunnon ratsastajalle, joka taas sairautensa vuoksi ei enää voinut tammaa pitää, mutta kahden uuden omistajan ja yhden varsan jälkeen Haliisa löysi lopullisen kotinsa oman kasvattajansa luota. Kiltin luonteensa ansiosta Haliisa toimi junnuratsuna muutaman vuoden, ennen kuin siirtyi perheen äidin maastoiluratsuksi viettämään eläkepäiviään.

ei. Liero viettää nykyisin eläkepäiviään itäisessä Suomessa, miltei Venäjän rajalla, ja on nykyisin lähinnä puskaponielemassa maastotarkoituksissa - niinkin vanhaksi suomenhevoseksi Liero on edelleen hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa! Aikoinaan Liero teki nätin uran eteläisen Suomen kouluradoilla seuratasolla ja osallistui ratsastajansa kanssa myös kenttäratsastuskilpailuihin, ja ehti ori myös matkaratsastuskilpailuissakin käymään kestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta. Liero oli itsepäinen suomalainen, mutta kuunteli herkeämättä ratsastajaansa ja salli ratsastajan virheet pitkälle - orista olisi varmasti ruunattuna versiona saanut täydellisen opetusmestarin.

ee. Aliisa on voittanut hopeaa suomenhevosten estemestaruuksissa - jopa muutamaan otteeseen! - ja tehnyt muutenkin menestyksekästä uraa kilpakentillä, ja ainakin toistaiseksi Annin emä Haliisa on ollut Aliisan ainoa varsa - harmi sinällään, koska tästä sukulinjasta olisi varmastikin kysyntää kasvateille! Aliisa on perinteinen suomenhevonen - se on omapäinen ja rehellinen, ja ilmaisee kyllä selkeästi tunteensa käsittelijälleen. Aliisa menestyi kiitettävästi myös näyttelyiden saralla ja olikin melko tunnettu tapaus Etelä-Suomen match show-piireissä useampia vuosia sitten. © wrongdoerx

Jälkeläiset

⟩ 4 kpl: 1 ori, 3 tammaa