† Muistoissamme 02.02.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 146 cm
syntynyt	13.08.2016, 17-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH16-018-2360
kasvattaja	Siguri, Kuuralehto
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.10.2016	KV-II (2v.)	16 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 5 p., ravi: 1 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 1 p.
20.11.2016	SV-III (3v.)	35,5 p.
	rakenne 6,8 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p., ratsastuskoe 6,7 p. + 7 p.
30.11.2016	KTK-II	71 p. (P-suunta)
	18 p. + 18 p. + 17 p. + 18 p.
18.01.2017	Champion
15.07.2017	KRJ-I	101 p.
	7 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 14 p.

Asser on kiltti ja rento pikkuherra, jonka kanssa on mukava työskennellä. Se tuo mieleeni Fiktiossa useita vuosia sitten asuneen ADE Touhon, joka on syntynyt samalla tallilla kuin Asserin isä. En muista päivääkään, jolloin Asser olisi heittäytynyt jollain tapaa hankalaksi. Sitä ei edes tajuaisi oriksi, ellei asiasta tietäisi tai näkisi sitä silloin, kun orimaisia piirteitä herätellään tarkoituksella esimerkiksi oriesittelyissä. Kisoissakin omaa vuoroaan odotellessa Asser on aina itse rauhallisuus, sitä ei maailman menot hetkauta.

Sukuselvitys

isälinja - Huisi Hurrikaani     emälinja - Rahvaan Rakastettava

Näyttelytulokset

03.02.2017 Cadogan Ponies, RCH (4-4-4-4-4-3½-3½-4-4-4=39p), tuom. dookie
31.12.2016 Susiraja, irtoSERT, päätuom. vaapu
20.11.2016 Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, päätuom. Jannica
05.11.2016 Vähäpelto, RCH (4-4-4-4-4-3½-3½-4-4-4=39p), tuom. dookie
31.10.2016 Satumaja, irtoSERT, päätuom. Kati

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.02.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Saavuin pitkästä aikaa Fiktioon valmentamaan, keskellä talvista ja kirkasta helmikuun päivää. Ensimmäinen kolmesta valmennettavasta olisi suloinen piekkariori Kuuralehdon Asser, tutummin pelkkä Asser. Pihalla tallityöntekijät työntelivät kottikärryjä ja taluttelivat hevosia ulos mukavaan pakkasilmaan, bongasinpa pikaisella vilkaisulla joukosta pari tuttuakin ratsua. Tallissa Milja oli juuri alkanut laitella Asseria valmiiksi. Ratsukon kanssa olisi tänään vuorossa muun muassa vastalaukkoja kiemurauralla.

Maneesissa Milja nousi pienikokoisen ratsunsa selkään, sääti jalustimet ja lähti kävelemään uralle vapain ohjin. Jo alussa neuvoin Miljaa rauhoittelemaan menevää oria ennemmin istunnalla kuin suusta kiinni ottamisella, vaikka se luonnollisesti tuntuisikin parhaimmalta vaihtoehdolta. Ratsastajan tuli keskivartalon lihaksilla puolipidätteitä tehden saada hevonen venyttämään ja rauhoittamaan askelta niin, ettei kävely menisi tikkaamiseksi. Tuloksia näkyikin jo kohta, ja Asser käveli ratsastajan alla rennompaa käyntiä.

"Ota avoja pitkillä sivuilla ja päätyihin vähän testailet sitä laukkaa nyt eka", neuvoin Miljaa. Nainen ravasi Asserilla maneesissa, pieni ori kulki mukavan pyöreänä selkäänsä käyttäen ja sopivan rentona. Avot ravissa sujuivat todella hyvin, laukannostoissa oli ekoilla kerroilla hieman hakemista hyvin nukutun yön jäljiltä. Kohta nostotkin sujuivat, ja ratsukko lämmittteli hetken vielä toiseen kierrokseen.

"Nosta laukka jo sieltä ennen lyhyttä sivua, sit täältä seuraavan pitkän sivun alusta käännät kiemuralle. Tuu aluks pari kertaa loivana kiemurana ja lopuks kolmikaarisena." ohjeistin Miljaa. Loivalla kiemuralla vastalaukat sujuivat hyvin alusta saakka, kolmikaarisella Milja joutui olemaan oman istuntansa kanssa tarkempi myötälaukalle rikkomisen vuoksi. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui mukavasti, ja onnistuneen valkan jälkeen Milja sai tyytyväisenä antaa hevoselleen pitkät ohjat.

13.12.2016 - Ensimmäinen jälkeläinen syntyy

Suunnitelmieni mukaan astutin Suvelman Asserilla heti kun sopiva tilaisuus tuli vastaan. Tamma tuli vieläpä ensimmäisellä yrityksellä kantavaksi, joten sen asian kanssa ei tarvinnut sen kummemmin painiskella. Tänään viimein odottamani päivä koitti, mutta valitettavasti en itse ollut paikalla ollenkaan! Olin nimittäin parhaillaan kisareissulla, mutta onneksi tallissa on osaavaa ja luotettavaa henkilökuntaa paikalla, joten minun ei tarvinnut murehtia. Vaikka kyllähän se tietynlaista jännitystä toi päivään, enkä voinut siten täysillä keskittyä kilpailusuorituksiin.

Vuosilta tuntuneen odotuksen jälkeen sain tallista vastuussa olevalta Liinalta puhelimeeni kuvatulvan mitä suloisimmasta parivaljakosta. Yhdessä Suvelma makasi vielä pienokaisensa kanssa oljilla ja toisessa tamma tuuppi rohkaisevasti varsaa, joka yritti nousta omille jaloilleen. Kolmannessa kaksikko poseerasi vierekkäin kuin vanhat tekijät. Kuvia oli vaikka kuinka monta. "Voi miten ihana läsipää! Mä vähän toivoinkin, että se perisi isänsä merkit. Miten te näin kauan piditte mua jännityksessä, kun varsahan seisoo jo omilla jaloillaan?!" olivat ensimmäiset toteamukseni, kun soitin kuvat selattuani Liinalle. Häneltä kuulin, että varsominen oli sujunut kaikkien oppikirjojen mukaan ja sekä emä, että varsa voivat erinomaisesti. "Ajelehan nyt turvallisesti kotiin, niin pääset ihastelemaan varsaa", Liina sanoi ennen kuin sanoimme heipat ja lopetimme puhelun.

Kotimatka sujui mukavasti nimeä miettien. Halusin jatkaa samalla kesäisellä linjalla Suvelman ja Suvettaren kanssa, vaikka olisihan se ollut hauska Asserinkin nimi siihen jotenkin sisällyttää. Mutta kun lopulta näin varsan livenä, voiton vie loppujen lopuksi Suvensointi. Vietin pienokaisen ja tuoreen äidin kanssa pitkän tovin, mutta olihan sitä onniteltava myös isää. Asser ei tosin tainnut tajuta asiasta hölkäsen pöläystä.

11.10.2016 - Historiaa

Olin Kuuralehdossa koulukilpailuissa kahdestaan Violan kanssa, kun Siguri tuli vetämään minua hihasta. "Mitä kummaa tämä on, eihän sulta sentään kisahevoset ole loppumassa? Ei hätää, mulla olisi tarjolla monta superkivaa varsaaa!" Nauraen vastasin, että kyllä mulla vielä kisahevosia on, mutta ne saa vielä kasvaa rauhassa kotona. "Mut hei esittele ihmeessä niitä varsoja, kyllä mä aina sellaisia mielelläni ihastelen!" Saatuani kouluradat päiväjärjestyksestä suuntasin Sigurin kanssa laitumelle, jossa varsat emineen nauttivat kauniista syyspäivästä. Mielenkiintoisia tapauksia löytyi lopulta muutamakin kappale, mutta mitään ei vielä lyöty lukkoon, vaan lupasin palata asiaan tarkemmin paremmalla ajalla.

Lopulta aikaa vierähti reilu pari viikkoa ennen kuin otin yhteyttä Siguriin. Ensimmäisenä valitsin Valorin, joka on isän puolelta ravisukuinen. Ravisukuisista saa aina kivasti uutta verta ratsusukuihin. Valorin isä on itsekin tehnyt uran ravihevosena, mutta on sittemmin pärjännyt niin koulu-, kuin esteradoillakin. Emä ja sen suku taas on vahvasti ratsulinjaista ja sieltä löytyy niin tuttuja kuin vähän tuntemattomampiakin nimiä. Valorista on tarkoitus leipoa vanhempien tavoin kelpo ratsu koulu- ja estepuolelle.

Koska olin iskenyt silmäni myös Aderlan kasvatin ADE Armopalan poikaan Asseriin, tarjosin kotia myös sille. Jo silloin laitumella orivarsa toi mieleeni oman edesmenneen aderlalaiseni Touhon. Vaikka Asser ja Touho eivät ole mitään sukua, muistuttavat ne hyvin paljon toisiaan. Kumpikin läsipäisiä kilttejä ja rentoja pikkuherroja. Touho jätti aikoinaan vain yhden varsan, joka myytiin muualle, eikä suku päässyt siitä eteenpäin jatkumaan. Mutta Asserin kanssa toimittaisiin viisammin. Sille on jopa jo morsianehdokas katsottuna, nimittäin Suvelma.

Pari päivää kauppojen teon jälkeen ajelin trailerini kanssa Kuuralehtoon noutamaan uusia orejani. Siguri oli minua pihalla vastassa ja kertoi, että: "Siellä ne läsipäät odottelee sua jo valmiina tallissa". Kuten osasin jo Sigurin kertoman perusteella aavistaa, Asser oli helppo saada trailerin kyytiin, mutta Valorin kanssa tarvittiin pari yritystä, ennen kuin poika saatiin kiinni etupuomiin. "Turvallista matkaa!" toivotti Siguri, kun aloitimme matkan kohti Fiktiota.