Fiktion Rajakreivi

Jaakolla tuntuu olevan aina kova kiire, paitsi silloin kun pitäisi sellaisia asioita tehdä, joista ori ei pidä ollenkaan. Taluttaessa se pyyhältää eteenpäin kuin mikäkin pikajuna, mutta ratsastajan noustessa selkään se muuttuu tahmeaksi ja ilmekin muuttuu tylsistyneeksi. Mutta arvatkaas mitä. On keino, jolla Jaakon saa innostumaan; esteet. Vaikka olisikin tarkoitus tehdä kunnon kouluvääntöä, on hyvä laittaa kentälle yksi este. Sen nähdessään oriin ilme muuttuu kertaheitolla ja koulutuuppauskin maistuu siinä luulossa, että päästään pian hyppäämään. Treenien jälkeen herra onkin vähän kummastuneen näköinen, kun ei päässytkään hyppäämään. Vähän ilkeäähän tällainen toiminta on, mutta kun muu ei auta, on otettava "kovemmat" keinot käyttöön.

Tosiaan, esteet siis ovat Jaakon alaa. Töitä on ratsastajan kuitenkin esteitäkin hypätessäkin tehtävä, jottei ori kaahaisi ja lähestymiset saataisiin toimiviksi. Oikein innostuessaan ori tekee jättiloikkia ja hypyn jälkeen saattaa vielä takapääkin nousta pariin otteeseen ilopukin muodossa. Jaakon motoksi voisi sopia sanat "kovaa ja korkealta". Kilpailutilanteet eivät ole oriille sen kummempia, kuin kotikentän estetreeni. Se rakastaa kisapaikalla leijuvaa jännityksen tunnetta ja puhkuu itse intoa. Oma häseltäjä itsensä se on sielläkin, joten ratsastajalle ei huilimisaikaa jää.

Harjauksen uhrina ori ei pahemmin viihdy, mutta ei jaksa taistella vastaan. Joskus jotain yllätyksiäkin voi tapahtua ja siksi onkin hyvä pitää Jaakko hoitotoimenpiteiden ajan kiinni sidottuna. Kaviot se nostaa hyvin laiskasti, eikä juuri omin voimin pidä jalkaansa ylhäällä. Varusteita laitettaessa herra joko innostuu kunnolla tai pysyy tylsän oloisena paikoillaan. Pesulla olemisesta Jaakko pitää, toisin kuin muista hoitotilanteista. Silloin sillä ei ole kiire minnekään (vaikka vähän jotain muun suuntaista alussa mainittiinkin), vaan ori nauttii täysin siemauksin. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole Jaakon suosikki-ihmisten listalla.

Tarhassa Jaakko viihtyy erinomaisesti vaikka ihan yksinkin. Se ei suinkaan vain loikoile päivät pitkät, vaan tekee rundeja ympäri tarhaa useita kertoja päivässä katsastaen tilanteita ja pitäen tietenkin itsensä kunnossa. Joskus tuntuukin, ettei ori rauhoitu aloilleen ollenkaan. Muiden hevosten kanssa se tulee toimeen ihan hyvin, riippuen vähän hevosesta ja tilanteesta. Esimerkiksi ratsastettaessa se ei juurikaan siedä muita hevosia lähellään, mutta toisaalta taas tarhassa se voi tehdä läheistäkin tuttavuutta jonkun kanssa.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Ruhtinas KTK III, YLA2, SLA III, sh, tprt, 158 cm	ii. Pojan-Kloppi sh, vprt, 157 cm, evm	iii. Suvereeni
		iie. Kaunis Mieli
	ie. Tytön-Tahto sh, prt, 158 cm, evm	iei. Taiston Tahto
		iee. Hengetär
e. VIR MVA Ch Heiskun Hilkka KTK III, ERL III, sh, rt, 158 cm	ei. Heisku sh, rt, 159 cm, evm	eii. Veikku
		eie. Hilpeä
	ee. A.S. Hilkka sh, prt, 152 cm, evm	eei. Aika
		eee. Solina

Ruhtinas, jota myös Ryllikseksi kutsuttiin, tuli minulle ollessaan jo kokenut kilparatsu. Kisauraa kuitenkin jatkettiin vielä omistajanvaihdoksen jälkeenkin. Oriilla on takanaan menestyksekäs ura sekä koulu-, että esteratsuna, joten eläkepäivänsä se toden totta ansaitsi. Jälkeläisiä Ryllikselle kertyi kuusi; kolme oria ja kolme tammaa. Myös näyttelyiden saralla ori saavutti jonkinmoista menestystä, kantakirjattiinhan ori III-palkinnolle. Se palkittiin myös SLA III- ja YLA2-palkinnoin. Ruhtinas menehtyi 20 vuoden ikäisenä kesällä 2011.

Pojan-Kloppi on komea vaaleanpunarautias ori, joka muistuttaa hyvin paljon Ruhtinasta. Ori sopii luonteensa puolesta hyvin esteratsuksi, koska se jaksaa olla rauhallinen, eikä ryntää esteille kuin vauhkoontunut härkä. Koulukentillä ori ei ole kiertänyt. Luonteeltaan ori on mukava ja tammojenkin seurassa yllättävän rauhallinen. Ori on kuitenkin saanut tottua tammoihin, koska se on nykyään siitosorina. Jälkeläisiä Klopilla on kaksikymmentä ja joka vuosi se astuu paljon tammoja.

Suvereeni oli melko tavallinen ori, joka astui vain muutaman tamman nuorena. Ori loukkaantui nuorena jossain tapaturmassa, eikä kyennyt enään kilpailemaan, lopulta se lopetettiin suurten kipujen takia. Reni oli luonteeltaan kunnon ori, eikä pysynyt melkein kenenkään käsissä. Kilpailuradoilla se meni sinne ja tänne, eikä kestänyt yleisön määrää. Onneksi sen jälkeläiset eivät perineet isänsä luonnetta.

Kaunis Mieli eli kilpahevosena ja menestyikin suhteellisen hyvin niin koulu- kuin esteradoillakin. Tamma oli myös kantakirjattu toisella palkinnolla, joten sen rakenteessakaan ei ollut paljoa vikoja. Luonteeltaankin Elli oli rauhallinen ja jokaisen pikku tytön unelma ratsu. Jälkeläisiä tamma sai vain kaksi ja molemmat olivat Suvereenistä. Ellille yritettiin yhtä toista oria, mutta silloin se ei tullut kantavaksi. Muutenkin tamma oli enemmän kilparatsu, joten varsat jäivän vähiin.

Pohjois-Suomessa melkoisen tunnettu Tytön-Tahto on tamma estepuolelta, mutta samalla myös koulupuolellakin tamma kilpailee. Tahto on voittanut nuoruudessaan suomenhevosten estemestaruuden, mutta tamma on jo vanha konkari ja onkin eläkepäivillä. Luonteeltaan tämä muori on yllättävän sisupussi ja ei päästä ketään helpolla, vaan testaa ratsastajiaan kunnolla ja pukkejakin saattaa välillä tulla. Ruhtinaan lisäksi Tahdolla on kolme jälkeläistä, jotka ovat hyvin menestyneet niin ulkomuodoltaan kuin esteradoillakin.

Taiston Tahto oli samanlainen sisupussi kuin tyttärensäkin, enkä ihmettele että molemmilla on nimessään sana "Tahto". Myös Taistolta saattoi pukkeja tulla aina välillä ja riehuakkin se osasi, pieni poika oli hieman huomionkipeä. Tästä syystä ori ruunattiin siinä kymmenen ikäisenä ja tuloksena oli, että se alkoi menestyä kilpailuradoilla. Koulupuolella se oli varsin notkea ja kuuntevelainen, estepuolella sen sijaan vieläkin liika energinen. Sijoituksia tuli koulupuolelta ja se periytti taitoaan jälkeläisilleen, joita se nuorempana oli saanut parikymmentä.

Hengetär oli ratsastuskoulun hevonen, jolla on aivan tavallinen tarina. Luonteeltaan Hillu oli tietenkin rauhallinen ja kuuntelevainen ratsu, jolla energiaakin riitti. Sillä ei koskaan kilpailtu, kuin omissa pienissä tallikisoissa ja jälkeläisiäkään se ei saanut kuin yhden.

Epäonneksemme Jaakon vanhemmat menehtyivät kumpanenkin samaisena kesäkuun päivänä vuonna 2011. Heiskun Hilkka oli tällöin 18-vuotias, mutta ehti kokea jos jonkinlaista. Tamma muutti Fiktioon Sisun Suomenhevosista vuoden 2008 lopulla. Se oli jo kilpaillut hieman ja varsonut kerran. Muuton jälkeen kisaura jatkui normaalisti esteradoilla ja kävimme hakemassa sertit Muotovalio Championiin. Tamma kantakirjattiin maaliskuussa 2011 ja palkittiin Esteratsujen laatuarvostelussa III-palkinnolla vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa. Hilkka ehti varsoa meille kolme pienokaista Fiktion nimiin.

Heisku oli pitkään tuttu ja suosittu näky esteradoilla, kunnes sen jalat pettivät ja ori joutui yli vuoden pituiselle sairaslomalle. Oriin palatessa kisaradoille katsomo oli tupaten täynnä, sillä kaikki halusivat olla näkemässä sen huikean paluun. Huikeaa siitä ei kuitenkaan tullut. Radan kolmanneksi viimeisellä esteellä oriin laskeutuminen epäonnistui ja se kompuroi pahasti, joka johti kaatumiseen. Siinä rytäkässä ratsastaja jäi pahasti Heiskun alle ja hän menehtyi vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. Orikin teloi itsensä, joten katsottiin parhaaksi lopettaa kilpaileminen kokonaan. Toivuttuaan se astui muutamia tammoja, mutta jalat alkoivat mennä sen verran pahoiksi, että Heisku lopetettiin 12 vuoden ikäisenä.

Jokapaikanveikuksi kutsuttu Veikku oli niin ikään etevä monessa asiassa. Se starttasi menestyksekkäästi este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Kokeiltiinpa sillä valjakkoajoa ja työhevosen hommiakin. Mikään ei sen oriin kanssa jäänyt puolitiehen, eikä ori todellakaan ollut luovuttaja. Erinomaisia ominaisuuksiaan, kuten luotettavuutta ja hyväntahtoisuutta se periytti useille kymmenille jälkeläisilleen. Veikku menehtyi 25-vuotiaana.

Hilpeä tunnettiin sen iloisesta luonteestaan, kuinkas muutenkaan, kun nimikin on niin hilpeä. Tamma toimi lähinnä seurahevosena, sillä sen kisaura ei oikein ottanut tulta alleen. Suvultaan kuitenkin harvinainen yksilö, joten siitoksessa sitä tahdottiin käyttää. Niin Hilpeä sai toimia emänä neljälle suloiselle hevosenalulle, joista sittemmin kolmea on tavattu hyvinkin ahkerasti esteradoilla. Neljäs on toiminut harrasteratsuna. Hilpeä menehtyi 28-vuotiaana elettyään pitkän ja iloisen elämän.

Tyylikäs ja taitava esteratsu oli A.S. Hilkkakin. Tamma kilpaili pääasiassa alle metrin luokissa ja menestyi todella hyvin. Aivan kisauransa lopulla se starttasi pari kertaa metriäkin sijoittuen kerran. Se siirtyi harraste- ja terapiaratsuksi erinomaisen luonteensa ansiosta ja sai melko iäkkäänä yhden varsan. Hilkan tarina päättyi tamman lähennellessä 24 vuoden ikää.

Rotunäyttelytulokset

• 05.12.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, II palk., tuom. qwerty.
• 05.11.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, II palk. (LKV5), tuom. Shonna
• 05.10.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, III palk., tuom. Anette N.

Kilpailutulokset

59 ERJ-sijoitusta + 1 CUP-sijoitus 07.08.2011 - ERJ - Satulinna - 120 cm - 2/30 02.06.2011 - ERJ - Minion - 100 cm - 1/42 06.07.2011 - ERJ - Dark Side Trakehners - 110 cm - 5/30 04.07.2011 - ERJ - Vanilla Sojourn - 100 cm - 1/40 02.07.2011 - ERJ - Ravenhook Stables - 110 cm - 2/30 01.07.2011 - ERJ - Ponitalli Rotvalli - 100 cm - 6/50 29.06.2011 - ERJ - Viehättävä - 100 cm - 6/50 30.05.2011 - ERJ - Toivoton - 90 cm - 5/30 28.05.2011 - ERJ - Vibajan Virtuaalihevoset - 100 cm - 5/30 26.05.2011 - ERJ - Vibajan Virtuaalihevoset - 90 cm - 5/30 25.05.2011 - ERJ - Varpumäen hevostila - 80 cm - 2/30 23.05.2011 - ERJ - Bailee Showjumpers - 110 cm - 2/26 23.05.2011 - ERJ - Varpumäen hevostila - 80 cm - 2/30 17.05.2011 - ERJ - KK Farconner - 90 cm - 4/74 16.05.2011 - ERJ - Kilpatalli Louves - 90-100 cm - 1/100 16.05.2011 - ERJ - KK Farconner - 100 cm - 2/79 14.05.2011 - ERJ - Kilpailukeskus Stewart - 100 cm - 3/40 30.04.2011 - ERJ cup - Kisakeskus CK - 100 cm - 15/183 15.04.2011 - ERJ - Skeeger Dressage - 80 cm - 1/50 15.04.2011 - ERJ - Duren - 100 cm - 2/30 07.04.2011 - ERJ - Derbyn suomenhevoset - 90 cm - 3/40 06.04.2011 - ERJ - Derbyn suomenhevoset - 100 cm - 3/39 04.04.2011 - ERJ - Hiprakka - 80 cm - 1/50 03.04.2011 - ERJ - Hiprakka - 90 cm - 1/50 01.04.2011 - ERJ - Vuonohevostalli Sitruuna - 80 cm - 1/50 31.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 100 cm - 1/60 30.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 100 cm - 3/60 29.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 100 cm - 2/60 28.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 100 cm - 5/60 24.03.2011 - ERJ - Viikerlä - 90 cm - 3/50

17.03.2011 - ERJ - Neon - 90 cm - 6/40 16.03.2011 - ERJ - Jensey Ponies - 80 cm - 3/40 09.03.2011 - ERJ - Bohelia - 80 cm - 5/40 08.03.2011 - ERJ - Kirmaus - 90 cm - 4/40 07.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 60 cm - 2/40 06.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 70 cm - 1/40 04.03.2011 - ERJ - Crash Ponies - 70 cm - 5/40 04.03.2011 - ERJ - Valkeneva - 80 cm - 5/40 24.02.2011 - ERJ - Pientalli Hipsutus - 80-90 cm - 6/60 22.02.2011 - ERJ - Hiprakka - 60-70 cm - 7/49 21.02.2011 - ERJ - Hiprakka - 60-70 cm - 4/49 06.02.2011 - ERJ - Adelma - 80 cm - 7/100 05.02.2011 - ERJ - Katvusto - 80 cm - 2/30 25.01.2011 - ERJ - Theatre of Glamour Nights - 60-80 cm - 4/40 16.01.2011 - ERJ - Rough Stallions - 50 cm - 7/50 13.01.2011 - ERJ - Rough Stallions - 80 cm - 6/50 12.01.2011 - ERJ - Eillyn - 60 cm - 5/40 10.01.2011 - ERJ - Cecam Shetlands - 50 cm - 4/30 28.12.2010 - ERJ - Westpoint - 70 cm - 5/50 23.02.2011 - ERJ - Csatarér - 70 cm - 2/40 20.12.2010 - ERJ - Huoleton - 60 cm - 7/70 18.12.2010 - ERJ - Svärjade - 70 cm - 6/50 16.12.2010 - ERJ - Fiktio - 80 cm - 4/30 15.12.2010 - ERJ - Fiktio - 70 cm - 3/30 28.11.2010 - ERJ - Suvanto - 80 cm - 3/34 25.11.2010 - ERJ - Ponitalli Rotvalli - 60 cm - 3/50 25.11.2010 - ERJ - Ponitalli Rotvalli - 50 cm - 6/50 22.11.2010 - ERJ - Mörkövaara - 80 cm - 3/50 09.11.2010 - ERJ - Remlock - 80 cm - 4/40 22.10.2010 - ERJ - Arktienkelit - 60 cm - 4/33