Revonkosken Jukra

KTK-III, SV-I

rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeuspunarautias, 157 cm
syntynyt15.02.2017, 15-vuotias
osaaminen
rekisterinumeroVH17-018-0386
kasvattajaRevonkoski Ranch
omistajaMilja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

img
20.04.2017SV-I (2v.)31,4 p.
rakenne 7,8 p., suku 8 p., käytöskoe 10 p. + 5,6 p.
31.03.2018KTK-III63 p. (R-suunta)
16 p. + 15 p. + 16 p. + 16 p.

Jukra on erilainen Fiktion muut suomenhevoset. Se on nimittäin tallin ensimmäinen lännenratsastukseen painottunut asukas.


img


Sukuselvitys

i. VIR MVA Ch Jukoliste prt, 161 cm
KTK-I
ii. Jyrö-Jaakko rt, 162 cm iii. Jakomielitauti prt, 161 cm
iie. Ellastiina rt, 158 cm
ie. Marrasmieli prn, 158 cm iei. Arvo rn, 160 cm
iee. Mehu-Maija prt, 155 cm
e. Ajastaika prt, 152 cm ei. Ajashermo prn, 161 cm eii. Ahmatti rn, 159 cm
eie. Helmiäinen m, 160 cm
ee. Taiga vrt, 154 cm eei. Iskarios vkk, 151 cm
eee. Hiisitär prt, 157 cm

Kilpailutulokset

15 WRJ-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus

10.11.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Halter - 5/27 09.11.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Halter - 3/27 07.11.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Ranch trail - 3/24 06.11.2017 - WRJ - virtuaalitalli Mustang - Ranch trail - 2/31 02.11.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Halter - 5/27 09.10.2017 - WRJ - virtuaalitalli Mustang - Halter - 4/23 09.10.2017 - WRJ - virtuaalitalli Mustang - Reining - 3/23 02.10.2017 - WRJ - virtuaalitalli Mustang - Halter - 4/23 02.10.2017 - WRJ - virtuaalitalli Mustang - Reining - 2/23 29.09.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Ranch trail - 2/23 28.09.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Halter - 1/19 22.09.2017 - WRJ - Birch Bark Ranch - Halter - 2/19 23.08.2017 - WRJ - EC Amjad - Ranch trail - 4/24 20.08.2017 - WRJ - Namer - Halter - 2/4 19.08.2017 - WRJ - Namer - Halter - 1/3 31.07.2017 - WRJ-Cup - Riverrock Ranch - Western riding - 4/29

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

22.02.2017 - Voi Jukra, Laku haihtui Savuna ilmaan

Lunta tuprusi lähes vaakatasossa, kun Fiktion uudet asukkaat astelivat ulos hevosrekasta. Tuiskulalaiset Lakutoffee ja Savuruuti eivät olleet säästä moksiskaan, mutta outo ympäristö sai ne pörheiksi. Nuorukaiset ovat saaneet alkunsa tilausvarsaperiaattella, mutta asustelivat ensimmäiset elinvuotensa kasvattajallaan opettelemassa hevosen elämää. Lakutoffee, eli Laku kääntyi juuri tänään kaksivuotiaaksi ja Savuruuti, eli Savu saavutti yhden vuoden iän muutama päivä takaperin.

Kaikkihan lähti siitä, että Tuiskulan omistaja felissa myi kasvattejaan, mutta minä ihastuin kahteen emätammaan. Lakun emästä Salmiakki-Toffeesta oli myynnissä tammavarsa, mutta se ehdittiin myydä ennen kuin ehdin apajille. Ja oikeastaan tarvetta oli enemmän orivarsalle. Savun emästä Kasketar BRE:stä oli tarjolla orijälkeläinen, mutta valitettavasti sen isän puoleinen suku ei aivan täysin sopinut suunnitelmiini. Niinpä ajattelin kysyä mahdollisuudesta tilausvarsoihin. Tietysti siinäkin on omat riskinsä, sillä haaveilin kahdesta orivarsasta, mutta ei auttanut kuin pitää peukut pystyssä.

Olin Salmiakki-Toffeelle löytänyt sopivan sulhasen Tuiskulan oreista (joka tosin oli jo myyty, mutta asui vielä toistaiseksi tallissa) ja Kaskettarelle ehdotin omaa oriani Villahaan Ruutria. Felissa vastasi kyselyyni ja ehdotuksiini myöntävästi ja niin varsat laitettiin seuraavista kiimoista aluille. Ja kuten on jo saatu huomata, molemmat tammat varsoivat kuin varsoivatkin komeat orivarsat. Tähdet olivat selkeästi oikeissa asennoissa.

Mutta ikään kuin tallissa ei olisi jo ihan tarpeeksi hevosia, hakiessani tänään Tuiskulasta kaksikkoa vihdoin uuteen kotiinsa, tuli minusta vielä kolmannen felissan orikasvatin omistaja. Hänellä on Lapissa toinen suomenhevostalli, mutta siellä ei olekaan ihan mitä tahansa suokkeja, vaan westernsuokkeja. Hän kertoi, että siellä olisi neljä varsaa kotia vailla. Olen pitkän aikaa haaveillut länkkärisuokista, joten en voinut alkaa estellä, kun felissa alkoi esitellä niistä kuvia. "Tää tässä on Jukra", felissa sanoi näyttäessään ensimmäisen varsan. "Voi jukra..." oli ainoa mitä sain suustani ulos. Kävimme läpi kaikki varsat yksi kerrallaan ja yritin samalla pääni puhki miettiä, mitä sanoisin. Lopulta suustani pääsi: "Joku tossa Jukrassa vaan on, että pakko mun on sille tarjota kotia. Pääsisinpähän sit vihdoinkin kokeilemaan westerniä suokilla!" Niinpä ennen kuin lähdin ajelemaan Lakun ja Savun kanssa kohti Fiktiota, oli laitettu nimet myös kolmansiin papereihin. Samalla sovimme, että haen Jukran Lapista muutaman viikon kuluttua.