† Muistoissamme 02.02.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 155 cm
syntynyt	22.10.2013, 29-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 70 cm
rekisterinumero	VH14-018-0639
kasvattaja	Jessika, Aavan Suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

12.05.2014	KTK-III	67 p. (R-suunta)
	17 p. + 16 p. + 18 p. + 16 p.
20.12.2016	KRJ-I	106,5 p.
	7 p. + 41 p. + 23,5 p. + 20 p. + 15 p.
28.02.2017	YLA2	90 p.
	22 p. (15+7) + 29 p. (20+9) + 17 p. + 15 p. + 7 p.
20.11.2017	SLA-I	101 p.
	14 p. (4-4-3-3) + 20 p. + 22 p. + 25 p. + 20 p.

Tyyni ja hyväkäytöksinen Murros saapui meille suoraan kasvattajaltaan tilausvarsana. Sen isä on upea I-palkinnon kantakirjaori Aavan Murtuma, josta ehdottomasti halusin varsan meille. Emäksi varsalle valikoitui KTK-II-palkittu tamma, todella kaunis Kasarmin Heinähelmiina. Luonteesta teille kertoo tarkemmin Peikko:

Murros on aika näpsäkkä putteori. Se on hyväkäytöksinen herrasmies komealla ulkonäöllä ja kovalla itseluottamuksella. Murros tietää, että sen ei tarvitse pörhistellä, koska kaikki tuijottaa sitä muutenkin haltioissaan. Ori ottaa kaiken rentsisti eikä turhia säiky.

Ori on niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että se on jokaisen heppatytön päiväuni ja kaikkien lempparihoidokki. Murros seisoskelee aina rauhassa paikallaan ja katselee maailman menoa otsatukkansa alta korvat hörössä. Ori on aina pirteän näköinen, mutta ei yleensä ikinä toteuta itseään hyppelehtimällä. Keväisin orilla saattaa olla hieman tammat mielessä, ja silloin ori voi hieman esitellä itseään, mutta silloinkin Murros pysyy hentoisimmissakin hyppysissä ilman kovia keinoja. Satulavyön kiristämisestä ori ei oikein pidä, ja se on ainut hetki kun Murroksen korvat käännähtävät hieman niskaa kohden. Vyö kuuluu kiristää hitaasti, jotta orin herkkä vatsanahka ei jäisi rullalle tai vastaavaa ja tulisi kipeäksi. Muuten ori on varsin mallikelpoinen hoidokki.

Ratsuna Murros on ihan yhtä rauhallinen, ehkä ennemmin hieman hitaampi kuin vauhdikas. Ori ottaa myös liikuttamisen rennosti eikä turhia hötkyile, siksi sitä saa ennemmin patistaa eteenpäin kuin pidätellä. Maastossa ori saattaa innostua ja liikuttaa kinttujaan nopeasti, mutta se pysyy aina lapasessa. Murros ei säiky turhia, ja on oikein mukava maastokaveri myös pimeällä kun ratsastajaparan mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Aitojen sisällä Murros on hienoa kouluhevonen tai osaamaton esteratsu. Orin liikkeistä huomaa, että se on koulupainotteinen. Murros osaa liikkua todella nätisti jos siltä osaa pyytää. Kiltteydestään huolimatta ori ei tee yhtään mitään ilmaiseksi ja osaamattomalla ratsastajalla lönkyttelee kaula pitkällä korvat lörpöttäen. Osaavan ratsastajan alla ori kohoaa kymmenen senttiä ja liikkuu niin hienosti, että moni koulupuokki olisi kateellinen. Murroksella on loistava työmoraali, ja se yrittää aina parhaansa, vaikka ei ihan täysin osaisikaan. Sen huomaa esteillä, kun ori yrittää rämpiä puomien yli, vaikka ei ymmärrä miksi niiden yli pitäisi hypätä kun ne voisi kiertääkin. Kyllä se silti yleensä yli menee, jos ratsastaja ohjaa esteen eteen.

Kisapaikoilla moni on erehtynyt luulemaan Murrosta ruunaksi ihan sen käytöksen vuoksi. Muutenhan se on varsin orin näköinen, mutta käytökseltään yhtä villahousu kuin ruunat. Moni on kurkannut jalkojen väliin ihan vain todetakseen asian itsekin. Murros ei kilju tammojen perään eikä kiukuttele muille oreille tai hevosille. Ori on yhtä rennosti kuin kotonakin ja katselee korvat hörössä kisapaikan hulinaa (katselee kyllä myös oikein nättejä tammoja). Ori on helppo lastata, se kävelee traileriin vaikka itsekseen, koska ei vain ymmärrä mitä pelättävää siinä olisi. Murros on siis aika unelmahevonen.

Sukuselvitys

isälinja - Harmaanaaman Kullervo     emälinja - Velhon Taika

Näyttelytulokset

15.05.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Lissu T.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.12.2016 - Päiväkirjamerkintä

Sippe vieraili meillä ahkerasti valmennuksien merkeissä ja erään kerran tuli puheeksi, josko häntä kiinnostaisi hommata uusi fiktiolainen edellisten joukkoon. Esittelin aluksi jo syntyneitä, myynnissä olevia varsoja, mutta ne eivät sopineet Sipen suunnitelmiin. Kierreltyämme tallialueella tovin, Sippe pysäytti minut Murroksen tarhan eteen. "Olen ihaillut tätä oria jo pidemmän aikaa ja miettinyt käyttäväni sitä omilla tammoillani", hän kertoi ja kysyi samaan hengenvetoon olisiko orista mahdollista saada tilausvarsaa. Vastasin oitis myöntävästi. "Tulepas tänne, niin esittelen sulle muutamia tammoja."

"Tässä on meidän ihana Tetris. Se tuli Fiktioon Vibajalta aiemmin tänä vuonna ja on mitä kiltein luonteeltaan. Pientä pilkettä silmäkulmastakin löytyy. Se aloitti kisauransa Vibajan kanssa esteillä ja jatkoi sitten meille muutettuaan sekä este-, että kouluradoilla. Sukukin on oikein mielenkiintoinen", jatkoin kertoen yhtä sun toista tamman sukulaisista. Lopulta Sippe keskeytti minut toteamalla, että eiköhän sopiva emä ole nyt löytynyt varsalle. "Mun on kuitenkin lähdettävä ajelemaan kotia kohti, joten eiköhän täytellä vielä nopeasti ne paperit kuntoon."

Pari viikkoa kesti, että Tetris tuli kiimaan. Ensimmäisestä yrityksestä tamma ei kuitenkaan tullut kiimaan, mutta onneksi ehdimme laittaa sen vielä toiseen kertaan. Sitten saimmekin jo kuulla iloiset uutiset, että Tetris on tiineenä. Pitkiltä tuntuneiden kuukausien jälkeen lopulta eräänä aamuyönä alkoi tapahtua. Vielä illalla Tetris ei ollut näyttänyt merkkejä tulevasta varsomisesta, mutta kun yöllä en syystä tai toisesta saanut unta, satuin vettä hakiessani kurkkaamaan varsakameran näytölle. Sen jälkeen ei varsinkaan väsyttänyt, vaan olin hetkessä pukeissa ja tallissa.

Hieman seitsemän jälkeen lähetin Sipelle kuvaviestin, jossa komeili uunituore varsa ylpeän emänsä rinnalla. "Se on ihan ku isänsä pienenä! Milloin haluat tulla katsomaan?" kirjoitin vastaukseksi Sipen laittamiin lukuisiin sydämenkuviin.

05.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Päivän toisena valmennettavana oli, taas kerran, erittäin komea raudikko, joka kantoi nimeä Murros. Ori asteli kentällä hyvin rauhallisen ja tyynen oloisena, ja hevosesta luonnosta saikin heti aika selkeän kuvan - eteenpäinpyrkimystä oli kyllä, mutta ei todellakaan liikaa, eikä aina edes tarpeeksi. Käskinkin ratsastajaa pitämään heti alkuverryttelyistä asti huolen, että Murros liikkuisi rehellisesti pohkeen edessä ja riittävän reippaassa temmossa, jotta siitä irtoaisi riittävästi liikettä myös myöhemmässä vaiheessa. Ratsukon verkkailua oli ilo katsoa, sillä Murroksella vaikutti olevan loistava työmoraali, kunhan ratsastaja tiesi, mitä hevoseltaan pyytää.

Alkuverryttelyt päätettyään ratsukko sai kävellä hetken ja hengähtää, ennen kuin aloittelimme itse tehtävän tekoa. Pyysin ratsastajaa tekemään jokaiseen kulmaan huolellisesti ratsastetut, pyöreät voltit, ja jatkamaan molemmat pitkät sivut avotaivutuksessa. Murroksen vauhti hieman hyytyi pienehköillä volteilla, joten muistuttelin ratsastajaa pitämään jalalla huolen tahdin säilymisestä. Itse avot olivat alkuun hieman haparoivia; Murros tarjosi aluksi ennemmin väistöä kuin taivutusta, ja kun oikea muoto ja taipumisaste löytyi, alkoi vauhti taas hiipumaan. Muutimmekin tehtävää hetkeksi niin, että avoa tuli tehdä useampi lyhyt pätkä pitkän sivun aikana, sekä tehdä muutamia ravisiirtymisiä välissä. Parin kierroksen jälkeen Murros tuntui käynnistyvän kunnolla, ja se alkoi liikkumaan huomattavasti paremmin. Tämän jälkeen pääsimmekin keskittymään tahdin säilymisen sijasta itse avoihin, jotka muutettiin taas koko pitkän sivun kestäväksi tehtäväksi.

Kun taivutuksia oltiin hiottu käynnissä molempiin suuntiin, sai ratsukko siirtyä raviin. Ratsastaja sai olla taas erityisen tarkkana volteilla tahdin säilymisestä, mutta itse avotaivutukset sujuivat hienosti. Murros käytti hyvin takaosaansa ja taipui pehmeästi ratsastajan jalan ympärillä. Lopuksi pyysin ratsukkoa nostamaan lyhyeltä sivulta laukan, ja ratsastamaan sitten kulman voltin kootummassa laukassa, ja tekemään parit taivutukset myös tässä askellajissa. Tehtävä näytti sujuvan varsin mutkattomasti, joten parin kerran jälkeen ratsukko saikin siirtyä hyvillä mielin loppuverryttelyn pariin.

27.11.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

"Miten ihmeessä sulla on näin hienoja hevosia?" kysyin hieman ivaillen Miljalta, joka talutti jälleen kerran uutta suomenhevosoria maneesiin. Ei liene salaisuus, että pidin Miljan valmentamisesta - ratsastajalla kun tuntui olevan talli pullollaan toinen toistaan hienompia suomenhevosia eikä ratsastajan taidoissakaan ollut vikaa. Koska tunsin pienen kateellisuudesta johtuvan piston rinnassani, päätin, etten päästäisi Miljaa tämän varsin soman läsipään kanssa helpolla. Alkukäyntien jälkeen lähdimme avaamaan liikettä avotaivutuksella, joka suoritettiin pitkillä sivuilla melko suuressa asetuksessa. Alkuun Murros oli hieman tahmea, eikä sen takapään liike ollut niin tehokasta kuin olisin halunnut, joten kehotin Miljaa siirtämään pitkän kouluraipan sisäkäteen ja naputtavan raipalla pientä tahtia ja aktiivisuutta ristiselän päälle aina siinä vaiheessa, kun polkevan sisätakajalan oli määrä astua vatsan alle. Kun Milja naputti melko kevyesti raipalla tahtia ristiselän päälle, sain sen mitä halusinkin - Murros nimittäin laski takaosaa alas, keräsi jalkansa ja siten paransi suorittamista huimasti. Kun suorittaminen näin oli tehokasta ja rentoa, halusin nähdä vielä lisää, joten pyysin ratsastajaa siirtämään orinsa kertaalleen pitkän sivun aikana laukkaan sekä takaisin raviin niin, että koko siirtymän ja uuden askellajin läpi säilyy avotaivutus. Alkuun Murros suoristui aina laukkaan siirtyessä, mutta kun Milja muisti käyttää myös ulkoapuja ja tarjota orille sen vaatiman tuen, pääsimme siihen tilanteeseen että avotaivutus jatkui myös laukassa. Tämä tehtävä on hankala, sillä se vaatii sekä ratsastajalta että hevoselta paljon taitoa, tasapainoa ja voimaa, joten olin erittäin tyytyväinen ratsukon suorittamiseen. Valmennuksen loppua kohden jäimme vielä etsimään raviliikkeeseen lisää ilmaa sulkutaivutuksen sekä siirtymien parissa, jotka onnistuivat tänään hyvin moitteetta. Ori oli tehokkaan alkuverryttelyn johdosta niin hyvin avuilla, että se kuunteli ratsastajansa pienimpiäkin apuja tehokkaasti.

25.11.2016 - Päiväkirjamerkintä

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu järjestää joulukuussa normaalia suuremman tilaisuuden, joten Fiktiostakin on lähdössä iso joukko hevosia arvosteltavaksi. Aivan ensimmäisenä mukaan ilmoitettiin Salli ja Pilmori. Salli on ollut meillä hyvin vähän aikaa, mutta sen kanssa on ehditty saavuttaa sitäkin enemmän. KRJ:n laatuarvostelu onkin tamman viimeinen etappi laatuarvosteluin yms. suunnalla. Pilmori on sen tuorein sulhanen, eli se tarkoittaa sitä, että Pipsan vanhemmat tullaan palkitsemaan samaan aikaan. Pilmoria on käytetty jalostukseen hyvin säästeliäästi, mutta toivon, että se pääsisi astumaan vielä ainakin pari tammaa ennen kuin on aika laukata vihreämmille laitumille.

Muutamaa päivää myöhemmin syntyi päätös siitä, että myös Jilla ja Jaromus lähtevät mukaan. Jillan kanssa tätä onkin odotettu tovi jos toinenkin, mutta viimein nyt kaikki alkaa olla siinä kunnossa, että tamman kehtaa laatuarvostelussa esittää. Jaromus taas on melkeinpä sen vastakohta, sillä sen kanssa kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti. Mutta vaikka kaikenlaista on jo saavutettu, on pari juttua vielä edessäpäin.

Viimeisen neljän paikan täyttäminen olikin sitten melkoisen pähkäilyn takana. Periaatteessa laatiskelpoisia on tallissa vaikka kuinka monta, mutta sitten toisaalta melkeinpä näiltä jokaiselta puuttuu se viimeinen silaus. Niinpä oli vain osattava päättää kenen vuoro on seuraavaksi päästä tarkempaan syyniin. Lopulta valitsin Murroksen, Murren ja Humun, sekä viimeisenä trakehnerorini, joka asuu muualla. Murros on myös yksi näistä, jotka ovat joutuneet odottelemaan omaa vuoroaan jopa useamman vuoden. Mutta nyt orilla on viimein jälkeläisnäytöt kunnossa, joten mikäs sen hienompaa, kuin viimein kirjoittaa sen tiedot ilmoittautumisviestiin. Murren kanssa fiilikset ovat laatiksen suhteen olleet hyvinkin vaihtelevat. Mennäkö vai eikö? No, kyllähän me Murrellekin palkinto halutaan. Varsinkin kun nyt hyvin pitkään jatkuneiden yritysten jälkeen orista on viimein saatu myös ktk-kelpoinen. Humu sen sijaan on käynyt muissakin laatiksissa tämän vuoden aikana, joten KRJ:n laatuarvostelusta on hyvä jatkaa. Sillä on edessä vielä ERJ:n uusinta lähikuukausina.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Tänään valmennuksen teemaksi muodostui erinäiset pohkeenäväistöharjoitukset, joiden avulla hevonen saatiin paremmin kahden pohkeen ja ohjan väliin ja hiljalleen siirtämään painoa yhä enemmän takaosan päälle. Valmennus aloitettiin verryttelemällä melko itsenäisesti jokaisessa askellajissa niin, että aina pitkillä sivuilla tehtiin muutaman askeleen siksak-väistöä niin monta kertaa, kun tila ja aika antoi myöden. Käynnissä ratsukko teki hyviä västöjä, joskin toivoin ratsastajalta hieman enemmän malttia pohkeenväistön suuntaa muuttaessa, sillä nyt Milja ennätti toisinaan niin nopeaksi, että siirtyminen uuteen väistöön antoi ulospäin hätäisen vaikutelman. Milja otti hyvin neuvosta kiinni, ja ravissa ja laukassa suunnanmuutokset onnistuivat tasapainoisesti. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme laukassa työskentelyä niin, että tehtävään yhdistettiin laukanvaihto askeleella kokorataleikkaa linjalla, jonka jälkeen tultiin keskihalkaisijalle - suoristettiin ja muutaman askelee jälkeen lähdettiin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle melko jyrkässä pohkeenväistössä. Alkuun Murros jäi hieman hitaaksi Miljan pohkeen taakse, mutta kun Milja muisti pitää pohjeavut terävänä mukana Murros sai säilytettyä tehtävän läpi aktiivisen laukan, jossa oli helppoa ja mielekästä työskennellä. Aktiivisuuden myötä Murros teki laukassa pääasiallisesti hyviä ja tehokkaita pohkeenväistöjä ja pääsimme useasti siihen tilanteeseen että Milja pääsi kehumaan hevosta sinnikkäästi vatsan alle polkevista takajaloista. Valmennuksen aikana minulle jäi äärettömän hyvä fiilis ratsukon tämän päiväisestä suorittamisesta, sillä Milja ratsasti kokonaisuudessaan tarkasti ja hevosystävällisesti, jonka lisäksi Murroksen positiivinen työskentelyasenne sai sekä ratsastajan, että valmentajan nauttimaan valmennuksesta.