Fiktio
virtuaalinen suomenhevostalli

14. syyskuuta 2013 - MUISTOSIVUT

Sirityksen Surku

img
rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeusruunikko, 152 cm
synytynyt27.05.2007, 126-vuotias (4v. 25.09.2007)
osaaminenko: Helppo B, re: 70 cm, Vaativa valjakkoajo
rekisterinumeroVH03-018-5993
kasvattajaTiina Tuonikka
omistajaMilja, Fiktio (VRL-00692)
  
saavutuksetVVJ-II

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

Yleisesti olen hieman äksyhkö, pohjimmiltaan kuitenkin sydämellinen otus. Pidän hirveästi siitä, kun minulle osoitetaan huomiota. Hevoslaumassa olen se ainoa pomo, siitä tittelistä en luovu. Minua voisi kuvailla sanoin rohkea ja omaa tahtoa omaava, hieman tempperamenttinen tammuska. Hoitaessa luimin ja vilauttelen hampaita, en kuitenkaan varsinaisesti pure tai potki. Joskus minä heilauttelen kavioitakin ilmaan tai potkin karsinan seiniä. Yritän ehkä vähäsen pomottaa, mutta yleensä sitten alistun ja annan hoitajan hoitaa minut kunnolla.

Rakastan sitä, kun joku ihana ihminen rapsuttelee minua korvieni takaa ja hieroo sää'än kohdalta ja silloin riiputankin päätäni puolinukuksissa. Kaviot nostan todella helposti, en vain halua kannatella niitä, sen jätän hoitajan hommaksi. Joskus minua kyllästyttää karsinassa seisominen ja kun hoitajan silmä välttää, pujahdan karsinan ovesta tallikäytävälle tervehtimään muita hevosia. En pidä ollenkaan siitä, kun jouhiani selvitetään. Silloin yritän purra ja luimistelen hirveästi. Silloin minulle pitää vain olla napakka ja kieltää tekemästä niin, kyllä minä sitten lopetan, en halua kuitenkaan aiheuttaa pahaa mieltä.

Päätä harjatessa nautin toden teolla ja riiputan päätäni hoitajaa vasten. Silloin minua sanotaankin kiltiksi, ihanaksi ja komeaksi hevoseksi. Olen tietysti itsekkin sitä mieltä, komeahan minä olen. Taluttaessa olen aika eteenpäin menevä ja joskus yritänkin mennä taluttajan ohi ja painua suoraan talliin. Joskus vain pyörähtelen taluttajan ympärillä, joskus taas kävelen perässä todella kiltisti. Silloin minua voi taluttaa pienetkin lapset.

Ratsastaessa ja ajaessa olen reipas menijä, en aina haluaisi pysähtyä. En ole mikään herkkä suustani, mutta ääniavuista kyllä. Minulla on aivan uskomattoman lennokas askel, sitä kehuvat kaikki. Minun ravissani on myös helppo istua. Laukka minulla on pyörivää, joskus vain en jaksa keskittyä ja laukastani tulee nelitahtinen. Sitä joskus kaikki voivottelevat, mutta minkäs minä luonteelleni mahdan, hyvitän sen kuitenkin jollain muulla tavalla. Koulua menen osaavasti ja taivun kauniisti peräänantoon, jos minua huvittaa. Joskus järsin kuolaimia suussani, siitä kaikki eivät pidä, mutta joskus ne kalikat tuppaavat inhottamaan.

Esteitä hyppään ja korkealta. Esteet ovat minulle kaikki kaikessa, suorastaan rakastan niitä. Minulla on hyvä hyppytyyli ja olen kivan tarkka esteillä, harvemmin tiputtelen puomeja. Joskus vain säikyn erikoisesteitä, ne pitää aina päästä tutkimaan ennen kuin ylitän sen. Säikyn joskus muitakin asioita, kuten läheltä lentäviä lintuja. Joskus näen kyllä sellaisia vihreänvärisiä ukkeleita puskissa ja aidan päällä, tiedäthän sinä ne. Ne ovat kovin pelottavia ja tiedän, että ne voisivat hypätä samantien päälleni. Siksi pysähdynkin samantien, enkä liiku enää senttiäkään, en tasan liiku.

Maastossa menen reippaasti, mutta sielläkin ne vihreät miehet tuppaavat pelottamaan. Myös isot traktorit ja lumiaurat pelottavat minua kuollakseni. Maastossa olen aika varmajalkainen, mutta kovaa mentäessä saatan vähän kompuroida. Olen myös hypännyt maastoesteitä. Ne ovat myöskin kivaa vaihtelua ja innostun niistä hirveästi. © Happy



Sukuselvitys

i. Sinkun Vinkku rn, 155 cm ii. Sinkun Vimpula prn, 157 cm iii. Valio prn, 158 cm
iie. Sinkun Villatar prn, 152 cm
ie. Sinkun Vikkelä rn, 153 cm iei. Sinkun Vaikku tprn, 151 cm
iee. Sinkun Vehnä rn, 155 cm
e. Surupusero rn, 147 cm ei. Surusurma rn, 150 cm eii. Sänki rt, 151 cm
eie. Laskuttaja m, 148 cm
ee. Madam Piippola trn, 145 cm eei. Vaarila rn, 148 cm
eee. Kukkaketo trt, 144 cm

i. Sinkun Vinkku oli erityisen hyväluonteinen ori, joka pärjäsi ihan hyvin kilpailuissa. Se starttasi enimmäkseen valjakkoajossa, mutta nähtiin sitä satunnaisesti myös koulu- ja esteradoilla. Vinkku valitettavasti menehtyi jo 12-vuotiaana suolisolmuun, jolloin maailmaan oli saatettu vasta kolme sen jälkeläistä. Ori oli kuitenkin astunut samana kesänä kuusi tammaa, joista lopulta viisi varsoi terveet varsat.

ii. Tomera herra Sinkun Vimpula ei paljoa ujostellut, vaan oli aina innolla tutustumassa uusiin ihmisiin, hevosiin ja asioihin. Kotitilallaan se toimi puhtaasti työhevosena, jonka lisäksi se otti osaa muutamiin työhevoskilpailuihin. Ori kantakirjattiin kuusivuotiaana T-suunnalle II-palkinnolla. Se astui nelisenkymmentä tammaa ennen kuin sitten valiettavasti 19-vuotiaana menehtyi pahaan ähkyyn.

ie. Sinkun Vikkelä oli pienestä pitäen aina menossa, eikä sitä aidat tai ovet paljon pidätelleet. Tamma kilpaili jonkin verran valjakkoajossa ja pärjäsi hyvin erityisesti tarkkuuskokeessa ketteryytensä ansiosta. Vielä vanhana rouvanakin Vikkelä jaksoi mennä ja touhottaa, vasta 28-vuotiaana se luovutti ja laukkasi vihreämmille niityille. Varsoja se ehti saada kolme.

e. Surupusero sai nimensä surullisen ulkoisen olemuksensa takia. Luonteeltaan se oli kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta jostakin syystä sen ilme näytti aina surulliselta. Tamma kilpaili parin vuoden ajan helpoissa kouluratsastusluokissa ja noviisitasoisissa valjakkoajokisoissa. Mikään erityisen menestyksekäs ura ei ollut, mutta kyllä se joitakin sijoituksia nappasi. Kuitenkin näyttelyiden saralla se pärjäsi paremmin, tamma nimittäin kantakirjattiinkin aikoinaan II-palkinnolle.

ei. Surusurma oli vasta nuori herra astuessaan Madam Piippolan. Se asui tamman naapurissa ja pääsi sitten eräänä päivänä karkuun ja reissun aikana herra päätti astua rauhassa omissa oloissaan laiduntaneen tamman. Myöhemmin Surusurma ruunattiin, eikä minulla ole sen myöhemmästä historiasta juuri mitään tiedossa. Jostain kuulin sen olevan eräällä perheellä harrasteratsuna.

ee. Madam Piippola oli ehkä erikoisen niminen, mutta muuten se oli aika tavallinen tamma. Tämä Matamiksi kutsuttu tamma oli perus suomenhevonen: rauhallinen ja työtä pelkäämätön. Tamman kanssa ei paljon kotoa poistuttu, sen kanssa kun enimmäkseen tehtiin maatilan töitä. Surupusero on sen ainoa varsa. Matami lopetettiin 21-vuotiaana, kun jalat alkoivat mennä huonompaan kuntoon.


Jälkeläiset

4 kpl: 1 ori, 3 tammaa

tamma Fiktion Sipriina s. 12.09.2010 SV-I, sijoituksia kilpailuista isä Riivana TM
tamma Fiktion Virri s. 07.10.2010 SV-I, KTK-III, sijoituksia kilpailuista isä Vimma Vei
tamma Fiktion Sinella s. 23.12.2010 Ch, KTK-III, VVJ-I isä Mauno
ori Fiktion Volteri s. 14.03.2011 sijoituksia kilpailuista isä Kuurnan Vokka
Fiktio on virtuaalitalli. Kaikki materiaali © Fiktio, ellei toisin mainita.