† 31. elokuuta 2014 - MUISTOSIVUT
Sini on siirtynyt pääsääntöiselle kisa-eläkkeelle jo kilpailuista, mutta muutamissa VSR:n kevyemmissä karkeloissa olemme kuitenkin vielä käyneet. Tänään oli kuitenkin se päivä kun Sini varustettiin viimeisen kerran kisavarusteisiin. Fiilis oli varmaan kutakuinkin sellainen kuin jääkiekkojoukkueen kilpailessa kotiareenallaan, sillä Sinin kisaura päättyi meillä kotona.
Nooh, aina ei mene suunnitelmien mukaan, eilen tuli kolmas sija tänään tamma haistatti kukkasia kotikentän tehtäville. Ehkä minäkin keskityin lähinnä fiilistelyyn ja se näkyi, rikkeitä ja virheitä tuli, mutta mikä tärkeintä - meillä oli hauskaa. Tämä oli kutakuinkin varmasti katastrofaalisin rata mitä teimme koskaan, mutta hymy ei hyytynyt kuskilta siltikään, vaikka olimmekin suhteellisen helpon luokan häntäpäässä. Tamma teki kuitenkin hienon uran, sijoituksia on tullut lähes kasoittain ja se on täyttänyt toiveeni siitä, että se niin sanotusti palkitsee minut päätökselläni jättää se ratsastushommista sivuun. Sen se todellakin teki! Tamma palkittiin suurella porkkanakakulla ja kakkukahvit tarjottiin myös talliporukalle.
Tänään starttasin useamman valjakon voimin Durenin kilpailuissa. Mukana oli myös Sini, jonka kanssa osallistuin vaativaan pariluokkaan. Sen parina oli Malla. Koska muutama päivä takaperin Sini kävi kahtena eri päivänä Arcadia Morgansissa hakemassa yksilövaljakkona voiton kotiin, tällekin päivälle oli suuret odotukset. Ja no, voittopokaalihan sieltäkin sitten käytiin pokkaamassa!
Sini ja Malla ovat aina toimineet erinomaisesti yksiin, vaikka kokoeroakin on reilut kymmenen senttiä. Syytä en siihen enää muista miksi näitä aikoinaan päätettiin kokeilla parivaljakoksi, mutta hyvä päätös se on joka tapauksessa ollut. Huomattavasti enemmän on tullut nimittäin menestystä juuri parivaljakkoluokista.
Muistan hyvin elävästi sen päivän kun Sini syntyi. Pitkän odotuksen jälkeen Sinin saapuessa maailmaan koin sillä samaisella hetkellä rakastumisen piikin ja tiesin etten tuosta varsasta hevillä luovu. En luopunut ja edelleen tamma edustaa meillä vaikka välillä, etenkin ratsukoulutuksen aikaan tamman kanssa on hakattu päätä seinään oikein urakalla. Nyt on se hetki kun tämä tamma jatkaa sukuaan ja povaampa homman menevän niin, että en myöskään Sinin esikoisesta heti ainakaan pysty luopumaan.
Ensikertalainen oli erittäin levoton mitä pidemmälle synnytys edistyi ja lopulta jouduin hälyttämään eläinlääkärin apuun, kun homma ei tuntunut edistyvän. Varsa oli lievästi virhe-asennossa, jonka eläinlääkäri sai onneksi korjattua suhteellisen helpolla ja loppu sujui kuin oppikirjoista. Sini oli hieman ihmeissään tulokkaasta ja tammaa jouduttiin hieman hillitsemään alkuun, ettei se jyrännyt varsaa allensa. Ensimmäinen vuorokausi meni uutta "perhettä" vahtiessa, mutta kun äidinvaistot Sinillä kunnolla heräsivät, niin siitä tuli melkein turhankin suojelevainen mamma. Kasvattaja ja samalla omistaja saa olla taas kasvatistaan niin ylpeä että huhhuh.
Tänään meillä oli Sinin kanssa rennompi päivä. Tamma aloitti kisa-uransa hienosti napaten viikon sisään neljä sijoitusta, joista kaksi oli voittoa, joten eiköhän löysempi päivä ollut ihan suotu tammalle. Sini jäi aamuruokinnan jälkeen sisälle, koska halusin päästä nauttimaan päivän heräämisestä sen kanssa maastoon.
Harvinaisen nopeasti sain itseni kahvikupposen äärestä juoruilemasta liikkeelle ja olin itsellenikin yllätykseksi jo hitusen kahdeksan jälkeen. Sini oli mukavan rennolla tuulella ja vaikka tamma yleensä haluaisikin maastossa kirmailla menemään tuhatta ja sataa, niin tänään tamma lönkötteli menemään pitkin ohjin. Ehkä silläkin oli unihiekkaa silmissään näin aamutuimaan. Otimme myös hieman ravia sopivilla suorilla teillä, ohjat saivat siltikin olla löysällä, sillä tamma mennä hölkytteli tasaisen varmasti rauhalliseen tyyliin.
Lenkkimme kesti suunnitelmista poiketen lähemmäs kaksi tuntia, mutta vaikka aurinko porottikin lämpimästi, niin rauhallisen tahtimme ansiosta ei Sini tullut edes hikeen. Kamojen riisumisen jälkeen palkitsin Sinin parilla porkkanalla ja vein laitumelle kirmailemaan.
Lukuisten selästä suistumisten vuoksi olemme tulleet siihen päätökseen, että Sini jättää ratsunhommat tallin muille yksilöille. Yksinkertaisesti tamma on sen verran vaarallinen ratsu ja ajaessa toimii kuin kello, niin miksi lähteä riskeeraamaan. Tämän päätöksen tekoon on kuitenkin tuhrattu aikaa uskomattoman paljon aikaa ja mietteitä. Sini on hierottu eri hierojien toimesta lukemattomia kertoja ja pakko se on todeta jo ettei tammalla ole ainakaan lihaksissa mitään vikaa. Myös klinikalla on juostu pariinkin otteeseen ja Sini on kuvattu kutakuinkin korvaa möyden. Mitään vikaa ei löydy miksi se ei ratsastajaa selässään siedä - mutta yksinkertaisesti se ei vain siedä. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen päätökseen ja uskon sen olevan oikea. Sinin tulevaisuus ja painotus on valjakkoajossa ja uskon (ja toivon) sen tuovan meriittejä kotiin sillä saralla senkin edestä!
Kesä on lusittu ja Sinin kanssa ollaan palattu uusien asioiden pariin oikein toden todella. Ajo sujuu niin hyvin, että voisi luulla, että sitä istuisi kunnon konkarin kärryillä. Tänään kuitenkin oli jälleen uusi asia tamman opin tiellä, nimittäin ratsastaja. Satulaan totutus on ollut melkoisen mielenkiintoista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, joten sen vuoksi siihen on tuhrattu tavallista runsaammin aikaa. Noh, loputtomiin ei voi asioita siirtää ja tänään oli se päivä kun nakitin kaksi kokeneinta ratsuttajaamme mukaani Sinin kanssa treeneihin.
Sini oli selkeästi ihmeissään kahdesta ylimääräisestä ihmisestä, mutta seisoi yllättävän nätisti kun selkään alettiin varovasti kiivetä. Kaikki sujuikin hyvin niin kauan kun taluttaja pysyi vierellä ja sen vuoksi uskalsimme taluttajan hommasta irtauttaakin. Noh, pelkän liinan päässä käynnissä alkoikin sellainen rodeo, että oksat pois ja hatun nosto ratsuttajalle, joka selässä sitkeästi kiikkui ja kuin ihmeen kaupalla pysyi. Taluttaja takaisin äkkiä Sinin viereen kävelemään ja homma seis heti kun pari nättiä kierrosta oli tullut. Huhhuh, tässä tammassa on selkeästi työnsarkaa.
Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja Sini on jo kaksi ja puolivuotias nuori neiti. Tamman kanssa ollaan tehty paljon maastakäsin harjoituksia, jotka sujuvat hyvin vaihtelevasti, se kun tuntuu olevan melko jyrämäinen tapaus. Tänään oli tammalla kuitenkin erikoisempi päivä, sillä se sai ensimmäistä kertaa kärryt peräänsä. Ohjasajaessa neiti on käyttäytynyt erinomaisen esimerkillisesti, mutta tottakai sitä jännitettiin mitä se meinaa kärryistä. Olemme totuttaneet Siniä kärryyn kuitenkin jo melko paljon muun muassa niin, että se on ollut lenkeillä mukana käsihevosen roolissa, joten ihan uusi juttu kärry ei sille ole.
Sini yllätti meidät todella, sillä se ei ollut moksiskaan kärryistä perässään. Lähinnä tuntui ihmettelevän miksi ihmeessä sen vierellä on taluttaja alussa ja innokkaasti veti kärryä kuin konkari ne muutamat kierrokset mitä nyt ensimmäisellä kerralla kokeiltiin. Ei siis voi olla kuin tyytyväinen tammaan, homma meni paljon odotettua paremmin jos rehellisiä ollaan. Vielä muutama kärryttelykerta lähiaikoina, jonka jälkeen nuorukainen pääsee kesälaitumelle miettimään oppimaansa.
Tämänvuotinen aaton aatto sujui jännissä merkeissä, sillä kantavana oleva Siiri-tammamme alkoi osoittaa varsomisen merkkejä jo aamutuimaan. Yli puoli päivää saimmekin sitten vielä odottaa ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Tasan klo 20.00 kaunis punaruunikko tammavarsa näki tämän maailman ensi kertaa. Pikkutamma ei pitänyt kiirettä jaloilleen nousemisen kanssa, mutta kunhan se viimein alkoi sitä yrittää, neiti jo suunnistikin oikopäätä emän nisille.
Nimeä ei tammalle tarvinnut kovin kauan miettiä ja siitä tulikin sitten Fiktion Sinella. Siitä povataan jo tulevaisuuden valjakkohevosta vaativalle tasolle. Tekihän sen emä sen verran hienon uran kyseissessä lajissa, eikä isäkään paljon huonompi ollut. Säkäkorkeus "Sinillä" tulee aikuisena todennäköisesti olemaan 152-154 sentin paikkeilla.