M.B. Vappu

Mantsun hevosista Vappu pitää eniten ääntä. Se hörisee, pörisee, pärisee, hirnuu ja päästää välillä mitä omituisempia äännähdyksiä. Parasta on kuitenkin se, että ne ovat aina iloisen sävyisiä. Olit sitten uusi tai vanha tuttavuus, saat varmasti tammalta jonkinlaisen tervehdyksen.

Vappu on perusluonteeltaan rauhallinen, mutta varsinkin nuorempana saattoi vähän säpsyillä uusissa paikoissa. Vanhemmiten se on alkanut ottaa rennommin. Tamman päässä lamppu ei aina syty heti, mutta kärsivällisesti kun jaksaa opettaa uutta, niin kyllä se asian lopulta jossain vaiheessa hoksaa. Vapusta oikein huomaa, kun se viimein tajuaa mitä siltä pyydetään ja sittenkös neiti on yhtä hymyä. Muuten tamma on erittäin miellyttävä ratsastaa, se liikkuu hyvin omalla moottorilla eteenpäin, eikä askellajeissakaan ole valittamista.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 44/2020 » Kamalan ihana varsa

Mikä on todennäköisyys sille, että juhlapyhänä syntynyt hevonen varsoo itse oman ensimmäisen jälkeläisensä toisena juhlapyhänä? Sitä tuskin osasi aavistaa kukaan edes siinä vaiheessa, kun laskettu aika meni ohi ja vihelsi. Niin kuitenkin pääsi käymään. Vapun varsan olisi voinut nimetä vitsikkäästi Halloweeniksi tai vaikka Pyhäinpäiväksi, mutta tällä kertaa ei käynyt niin "hyvä" tuuri, että isän nimen alkukirjain olisi ollut sopiva. Mutta siinä missä Vappu sai nimensä tuosta noin vaan, aiheutti asia varsan kohdalla suurta päänvaivaa. Toisaalta sitten kun se oikea löytyi hyvinkin yksinkertaisella tavalla, tunsin itseni suorastaan typeräksi kun en ollut tajunnut asiaa aiemmin. Juttuhan meni niin, että varsan isän Sinevan Bondi Bluen nimi vääntyi jostain syystä päässäni jatkuvasti Blondi Blueksi. Ja sitten yhtäkkiä erään kerran kun taas pyörittelin nimiä, tajusin sen vihdoin. Blondie! Täydellistä! Täytyy vain toivoa, ettei nimi ole enne. Olisi kiva, jos varsa olisi edes pikkuisen fiksumpi kuin emänsä.

Viikko 33/2020 » Varsajuttuja

Vappua ei ollut tarkoitus astuttaa ihan vielä. Sattumalta kuitenkin silmiini osui nuori jalostukseen tarjottava FWB-ori nimeltä Sinevan Bondi Blue. Nuoren ikänsä vuoksi orilla ei vielä ole tuloksia kilpakentiltä, mutta tavoitteet ovat kuulemma suuret. Ja sitä en ihmettele, kun katsoo kuinka upea sen suku on. Ihmettelen suuresti, jos tästä orista ei jotain suurta tule! Siksipä päätinkin toimia heti, sillä tällaista tilaisuutta ei välttämättä tule toista kertaa. Vappu on nyt siis astutettu ja jo todettu tiineeksikin, joten sitten ei auta muu kuin odottaa.

Viikko 37/2018 » Nuorten hevosten arviointi Humlegårdissa

Alkuviikko vierähti nopeasti valmistautuessani Bellan ja Vapun kanssa nuorten hevosten arviointiin. Perjantaina sitten lähdimme Katin kanssa samaa matkaa Humlegårdiin, Paraisten kupeeseen, sillä Kati oli lupautunut tuomaroimaan lauantaina järjestettävissä näyttelyissä. Olihan matka nimittäin helpompi taittaa kahden nuoren hevosen kanssa meidän molempien voimin. Sekin hyvä puoli asiassa oli, että tammakaksikko ehti jo vähän totuttautua tapahtumapaikkaan etukäteen, sillä niin sanottu epävirallinen talenttikilpailu oli vuorossa vasta sunnuntaina. Onneksi tallin omistajapariskunta oli hyvin ystävällinen ja asiat saatiin näin järjestymään.

Perjantaina pääsimme myös moikkaamaan Cameronia, joka on asustellut tallissa nyt jo jonkin aikaa. Ori oli komistunut huimasti ja siinä meidän rapsutellessa herraa Melinda kertoili orin kuulumisia. Saimme mm. kuulla, että Camu debytoisi koulukisoissa kotitallillaan seuraavalla viikolla. Ilahduin kovasti, sillä olin tulossa itsekin kisaamaan ja näkisin toivottavasti samalla Camun suorituksen, mutta sen sijaan Kati valitettavasti joutuisi tyytymään vain videomateriaaliin. "Parempi sekin kuin ei mitään", totesi Kati.

Lauantaipäivä meni minulla pitkälti näyttelyä ja hevoshuutokauppaa seuratessa, Bellan ja Vapun saadessa rauhassa palautua matkasta. Sunnuntaina heräsin pirteänä kuin peipponen, mutta Kati oli vielä tiukasti peittoonsa kääriytyneenä, kun kävin hänen huoneen ovella huhuilemassa. "Sä lupasit laittaa Vapun kuntoon, joten alapas pikkuhiljaa nousta." Vastaukseksi sain vain epämääräistä muminaa. Toivoin kuitenkin, että viestini oli mennyt perille ja Vappu todella olisi valmiina Bellan esiintymisen jälkeen.

Aikaa ei nimittäin ihan hirveästi ollut, sillä estehevosten luokassa oli vain kolme osallistujaa. Bella oli niistä vanhin. Ensimmäisenä arvosteltiin rakenne, sitten hypättiin irtona ja kaiken tämän aikana tuomarit vielä tarkkailivat hevosten luonnetta ja käyttäytymistä. Bella käyttäytyi tapansa mukaan hyvin hallitusti ja rauhallisesti, joten meidän arvosteluvuoromme sujui hyvin jouhevasti. Se oli ohi nopeammin kuin osasin arvata, joten sitten ei voinut muuta kuin tähystellä Katia ja Vappua, sillä tulokset julkistettaisiin vasta kunhan kaikki päivän nuoret olisi arvioitu.

Olin jo vähällä lähteä talliin katsomaan, että oliko Kati ylipäätään vielä päässyt sinne asti, mutta sitten jo huomasinkin hänen taluttavan Vappua meitä kohti. "Tässä tulee seuraava potilas. Miten Bellalla meni?" Kati tiedusteli samalla kun vaihdoimme hevosia päittäin. Totesin vain, että hyvin meni ja nyt vain odotellaan tuloksia. "Ei tässä kouluheppojenkaan arvostelussa varmaan kauaa kestä, kun osallistujia on vähän, niin mä luulen ettei teidän kannata tästä mihinkään kauas lähteä. Näet sitten säkin jotain ja Bella nyt varmasti pysyy hyvin aloillaan jonkun aikaa."

Siinä missä äsken esitin porukan vanhimman, niin tällä kertaa Vappu oli kaikista nuorin. Vaikka tamma onkin perusluonteeltaan melko rauhallinen, toi tämä uusi ympäristö ja tilanne nuoreen neitiin vähän lisämaustetta. Rakennearvostelussa seisominen tuotti hiukan ongelmia ja laukan sijaan esitettiin ensiksi pikkupätkä pukkilaukkaa, mutta muuten ihan hyvä suoritus jännityksestä huolimatta.

Tuomarit pohdiskelivat vielä hetken pisteitään, kunnes kaikki kutsuttiin kuulemaan tulokset. Bella sai rakenteesta 13/20 pistettä, sekä hyppytekniikastaan ja luonteestaan hienot 9 pistettä kympin ollessa kummassakin osa-aluessa täydet. Yhteensä pisteitä kertyi siis 31, joka tarkoitti myös sitä, että Bella palkittiin korkeimmilla pisteillä parhaana hyppääjänä! Vapulle rakennepisteitä tuli 12, liikeistä se sai kahdeksikon ja luonteestaan viisi pistettä, yhteensä siis 25 pistettä. Sijoitus luokassa oli kolmas (osallistujia oli neljä). Lopuksi julistettiin vielä lupaavin ori sekä tamma, ja kuinka ollakaan, meidän Bellahan se sitten sai vielä toisenkin tittelin tästä tapahtumasta! Enää jää nähtäväksi miten tamma nämä odotukset lunastaa. Ensimmäiset kisat on luvassa parin viikon päästä, joten siellä ainakin nähdään jotain.