Palasin pitkästä aikaa Pikkulinnun tallille valmentamaan tuttua ratsukkoa, Miljaa ja Kuiskua. Tällä kertaa sää oli kaikkea muuta kuin kaunis ja silkkikarvainen ruunikko oli muuttunut tyypillisen suomenhevosen tapaan muistuttamaan etäisesti mammuttia talvikarvassaan. Koleasta säästä ja pimeästä huolimatta kävelimme ratsukon kanssa kentälle. Onneksi valaistus oli hyvä eikä kentän pohjakaan ollut huonossa kunnossa. Rakensin neljä pientä ristikkoa samalla kun Milja ja Kuisku tekivät alkulämmittelyitä. Pieni esterata oli pian valmis ja pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Kuisku vaikutti innostuneelta nähtyään esteet eikä se olisi millään halunnut kuunnella ratsastajan apuja. Milja sai toden teolla tehdä töitä pitääkseen tamman uralla. Ensimmäisenä ratsukko saisi hypätä pitkänsivun myötäisen ristikon, jolle tultaisi ravissa, esteen jälkeen siirryttäisi laukkaan ja edettäisi kaarevaa tietä seuraavalle esteelle, jonka jälkeen hidastettaisi raviin. Korkeutta ristikoilla oli maksimissaan 50cm. Ensimmäinen lähestyminen tuli hätäisesti, Kuisku olisi halunnut mennä paljon kovempaa. Ristikko ylittyi puhtaasti, laukassa seuraavalle ja puhdas ylitys, mutta Kuisku oli sitä mieltä ettei siirry raviin vaikka pakotettaisi. Pyysin Miljaa jatkamaan laukassa seuraavalle esteelle, jotta ratsukko ei jäisi keskelle kenttää taistelemaan. Oli parempi antaa energiselle Kuiskulle lisää tekemistä. Este ylittyi nätisti, Milja suuntasi katseensa hyvin seuraavalle ristikolle ja ratsukon matka jatkui jo paremmalla yhteistyöllä. Viimeisen ristikon Kuisku hyppäsi melkein tasajalkaa, mutta ratsukko päätyi silti esteen ylitse. Pyysin ratsukkoa hidastamaan hetkeksi käyntiin ja sillä välin muutin ristikot pystyiksi. Korkeus oli nyt suunnilleen 60cm. Seuraavaksi rata otettiin kokonaan laukassa, keskittyen tekemään lyhyet, siisti tiet ja lähestymään esteitä maltillisemmin. Ensimmäinen hyppy meni hieman hutiloiden ja Kuisku pudotti takasillaan puomin. Seuraavalla esteelle tultaessa Milja keskittyi paremmin pitämään lähestymisen siistinä, Kuisku hyppäsi puhtaasti ja matka jatkui maltilisesti eteenpäin. Kehuin ratsukkoa heidän selvitessä lopusta radasta puhtaasti. Kuisku kulki uralla tyytyväisenä, silmin nähden rentoutuneena ja ennen kaikkea tamma oli kuulolla. Keskittyneen oloinen ratsukko suoritti radan uudestaan, paremmilla lähestymisillä, selkeämmillä teillä ja kaikki toimi nätisti yhteen. Kehuin molempia ja teimme vielä loppuun muutaman pikkuharjoituksen, jotka sujuivat ratsukolta leikiten. Loppukäyntien aikana keräsin esteet kentältä pois.
