Kilpailut
Aihearkisto: Kilpailut
KRJ-kouluratsastuskilpailut 9.5.2015
Nyt on aika järjestää Pikkiksen tämän vuoden ensimmäiset kilpailut! Lauantaina kilpaillaan seura- ja aluetason kouluratsastuksen merkeissä.
Kilpailupäivä: 09.05.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 08.05.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo D (seurataso) vaikeustaso 0
2. Helppo C (seurataso) vaikeustaso 0
3. Helppo B (aluetaso) vaikeustaso 1
4. Helppo A (aluetaso) vaikeustaso 2
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tulostilanne
Tulokset ovat tulleet.
Osallistujat
1. Helppo D (seurataso)
Joe (VRL-02528) – Fridan Monopoli VH15-018-0949
Inna (VRL-05322) – Hazelnut Crust VH15-202-0014
Miivi (VRL-13320) – Malde VH15-093-0024
Kida (VRL-08368) – Sela W VH05-021-6254
Marru (VRL-03282) – Raivoraitis VH15-018-0930
Marru (VRL-03282) – Dalmore VH15-044-0171
Meeri N. (VRL-02160) – Kultakylän Tähtianis VH15-018-0899
Milja (VRL-00692) – Rosenhof Elrik VH14-021-0564
2. Helppo C (seurataso)
Joe (VRL-02528) – Fridan Monopoli VH15-018-0949
Inna (VRL-05322) – Hazelnut Crust VH15-202-0014
Miivi (VRL-13320) – Malde VH15-093-0024
Kida (VRL-08368) – Sela W VH05-021-6254
Kida (VRL-08368) – Dawnfrost Clarin VH15-048-0065
Marru (VRL-03282) – Raivoraitis VH15-018-0930
Marru (VRL-03282) – Dalmore VH15-044-0171
Meeri N. (VRL-02160) – Kultakylän Tähtianis VH15-018-0899
Milja (VRL-00692) – Katinas Smulan VH14-043-0101
Milja (VRL-00692) – Katinas La Belle VH14-043-0102
3. Helppo B (aluetaso)
Minni (VRL-10337) – Fiktion Tenho VH15-018-0893
Minni (VRL-10337) – Bahria VH15-031-0629
Miivi (VRL-13320) – Shadow’s Semper Felix VH15-031-0606
Kida (VRL-08368) – Dawnfrost Clarin VH15-048-0065
Kida (VRL-08368) – Hudson Sir Cotton Candy VH15-029-0370
ksuvi (VRL-06542) – Romantisme PB VH15-021-0292
Meeri N. (VRL-02160) – Dewin Eira Ion VH15-026-0063
4. Helppo A (aluetaso)
lumina (VRL-01198) – Stonebridge Coral VH15-035-0150
taffel (VRL-08761) – Tuhto VH14-018-1852
taffel (VRL-08761) – Cherrypond Malcolm VH15-026-0074
taffel (VRL-08761) – Gwalch Dathliad VH14-026-0224
Minni (VRL-10337) – Linnbark Cotton Cream VH15-031-0630
Miivi (VRL-13320) – Shadow’s Semper Felix VH15-031-0606
Kida (VRL-08368) – Hudson Sir Cotton Candy VH15-029-0370
Viivuska (VRL-00502) – Wiherkankaan Javi VH15-018-0923
Viivuska (VRL-00502) – Gallantry Winds VH15-021-0325
Meeri N. (VRL-02160) – Snillin Aikapommi VH15-018-0500
Meeri N. (VRL-02160) – Snillin Kalastaja VH15-018-0503
Itsenäisyyspäivän suomenhevosnäyttely 6.12.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen itsenäisyyspäivän suomenhevosten show-näyttelyyn! Jokainen hevonen esitetään yksitellen tuomarin edessä, tuomari pisteyttää hevoset kolmella osa-alueella (päivän suoritus – rakenne – luonne) ja eniten pisteitä kerännyt hevonen voittaa! Kilpailupäivänä on pilvinen ilma, lunta sataa vähäisesti. Ilman lämpötila 0 astetta. Hevoset asetetaan yksitellen seisomaan tuomarin eteen, tuomari pyytää liikuttamaan hevosen käynnissä ja ravissa isolla kolmiolla. Mikäli hevonen on villillä tuulella, voidaan liikkeet esittää useampaan kertaan. Laiskoille hevosille avustajan käyttö sallittua.
Kilpailupäivä: 6.12.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 5.12.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli
Vastuuhenkilö: Pulmu N.
Luokat
1. Suomenhevosorit
2. Suomenhevostammat
3. Suomenhevosruunat
Kuvaile osallistumisessasi teidän näyttelypäiväänne. Voit myös kirjoittaa aiheesta runon. Huumorin käyttö on aina sallittua, mutta mukaan saa tulla vakavallakin mielellä. Pisteytän hevoset kolmella osa-alueella ja hevoset asetetaan paremmuusjärjestykseen yhteispisteiden mukaisesti. Hevosen sivuilla tulee olla luonne ja kuvat! Rakennekuva ei ole pakollinen, mutta toivottava.
Avoin vain suomenhevosille!
Luokkiin mahtuu kymmenen (10) osallistujaa
Esittäjä saa tuoda yhden (1) hevosen yhteen luokkaan
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtuaalipulmu@gmail.com otsikolla Itsenäisyyspäivä:
Luokka nro
Esittäjä ‐ <a href=”http://”>Hevonen</a>
Tarina
Tulokset
Kiitos kaikille näyttelyihin osallistuneille! Toivottavasti tapaamme teitä vielä jatkossakin Pikkiksen kilpailuissa! Voittajille jaettiin sinivalkoiset ruusukkeet, toiseksi sijoittuneille siniset ruusukkeet, kolmansiksi sijoittuneelle valkoinen ruusuke ja kaikille muille jaettiin tsempparipalkintona pinkit ruusukkeet. BIS kehän kaikille hevosille jaettiin pokaalit.
Kiitos palkinnoista MWS Boutique!
Palkinot saa ottaa mukaan hevosensa sivuille kunhan muistatte lukea täältä käyttöehdot.
1. Orit
1. Iina ‐ Kärmeniemen Valedro (9 – 9 – 8 = 26)
2. Milja – Kasinolla (7 – 8 – 8 = 23)
3. Wolf ‐ Fiktion Tuisku (7 – 8 – 7 = 22)
3. Víva – Huvitutin Metkutus (6 – 7 – 9 = 22)
4. Mila – Riemun Pilkahdus (6 – 8 – 6 = 20)
5. Papukaija ‐ Ponipalleron Tosi-Romeo (5 – 9 – 4 = 18)
2. Tammat
1. taffel – Riihikorven Katnissa (8 – 9 – 9 = 26)
2. narri – Harhankaipuu (8 – 8 – 9 = 25)
3. Ruunat
1. Milja – Sisu (10 – 8 – 8 = 26)
BIS 1 Kärmeniemen Valedro
BIS 2 Sisu
BIS 3 Riihikorven Katnissa
Ilman satulaa esteratsastuskilpailut 23.11.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen ilman satulaa ratsastettaviin esteratsastuskilpailuihin! Kaikki sijoittuneet palkitaan ruusukkein. Kilpailupäivänä maassa on 5 cm lunta, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja ilman lämpötila on -8 astetta. Jokainen luokka saa verrytellä 30 minuuttia ennen omaa luokkaansa, verryttelyyn on pystytetty luokan korkeuden mukaisesti 3 estettä. Yksi pystyeste, yksi ristikko ja yksi okseri. Rata itse koostuu seitsemästä esteestä. Tyyli radan suorittamiseen on vapaa!
Kilpailupäivä: 23.11.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 22.11.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmusjärjestykseen
Luokat
1. 40cm tuom. Pulmu N.
2. 60cm tuom. Pulmu N.
3. 80cm tuom. Pulmu N.
Kuvaile osallistumisessasi teidän kilpailupäivää tai pelkkää suoritusta. Pysyitkö hevosesi selässä? Menikö hevosesi villiksi kun sillä hypättiin esteitä ilman satulaa kirpsakassa pakkassäässä? Vapaa tyyli tarinankerronnalle, tekstit laitetaan paremmuusjärjestykseen tuomarin mieltymyksen mukaisesti. Tekstin pituus enintään 500 sanaa. Sijoittuneet saavat palautetta omasta suorituksestaan!
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtuaalipulmu@gmail.com otsikolla Ilman satulaa:
Luokka nro
Ratsastaja ‐ Ratsu
Tarina
Tulokset
Kiitos kaikille kilpailijoille! Tuntui pahalta laittaa tekstejä paremmuusjärjestykseen kun tiesi osan jäävän ilman sijoitusta, kaikkien tekstit olivat ihanaa luettavaa ja sijoituksen arvoisia. Toivottavasti tapaamme teitä vielä jatkossakin Pikkiksen kilpailuissa! Voittajille jaettiin sinivalkoiset ruusukkeet, toiseksi sijoittuneille siniset ruusukkeet ja kaikille muille jaettiin tsempparipalkintona pinkit ruusukkeet.
Kiitos ruusukkeista MWS Boutique!
Ruusukkeet saa ottaa mukaan hevosensa sivuille kunhan muistatte lukea täältä käyttöehdot.
1. 40cm
1. taffel – Glowmoor Quitita
Naapuritrailerin kanssakilpailijoiden ilme oli vähintäänkin mielenkiintoinen kun meikkiksen hepparekasta talutettiin ulos huikaisevat 85cm korkea, kirjavan pörröinen shettistamma. Hetken ihmettelyn jälkeen tuijottajan ilme kirkastui ja tämän oivalluksen valossa mokoma kommentoi ”Ai hei onko täällä ponitalutusta? Vähän kivaa!” Tässä kohtaa oli minun vuoroni naurahtaa pilkallisesti ja loikata uljaan ratsuni selkään. ”No ei tod mitkään lapset mun kilparatsulla humputtele, me tultiin hakemaan voittorusetti!”
Siispä kohti verryttelyaluetta! Tintti on niin tomera tyyppi ettei edes hävettänyt töpsytellä ompelukoneravia kolmesti isompien ratsujen joukossa, neiti näytti tasan siltä kuin olisi syntynyt esteradoille. Koskaan aiemminhan poni ei tiettävästi ole ainuttakaan estettä hypännyt, mutta kai nyt kokenut koulu- ja valjakkoponi yhden pikkuluokan selviää siinä missä kuka tahansa muukin? Suunnitelma alkoi rakoilla ensimmäisen verkkahypyn kohdalla, Tintin taktiikka oli täyspysähdys ja täyden voiman kettuloikka yli hurjan miniatyyriristikon. Vähän erilaisiin hyppyihin tottuneena allekirjoittanut liukui sulavasti alas selästä ja hyppäsi esteen ponin perässä, onneksi pudotus ei ollut mainittavan korkea eikä ratsukaan erityisen hurja! Seuraavalla hypyllä osasin jo ottaa harjasta tukea, eiköhän me tää rata handlata.
Radalle päästessämme tervehdin tuomaria asianmukaisesti ja hoputin Tintin laukkaan. Töppöjalkainen, mammuttikarvainen minishettis ei ehkä tehnyt kovin mahtavia nopeusennätyksiä ja ne pysähdysloikat tuskin auttoivat asiaa mutta yrittämisen puutteesta meitä ei ainakaan voinut moittia! Heti maalilinjan jälkeen oli tosin pakko loikata pois selästä ja suorittaa loppuverkat talutellen, normaalin ihmisen takapuolta ei ehkä ole suunniteltu tuplanopeaan singerraviin…
Mahtava tarina! Aitoja kuvailuja ja tekstiin pystyi uppoutua kuin kirjaan. Todentotta tulitte hakemaan voittoruusukkeen!
2. wishmaster – Tealeaf Sniffer Inc
Ratsastaessani radalle Nuusku tanssahteli levottomasti allani korvat hörössä. Se oli virittynyt aivan kisatunnelmaan, vaikkei kyse ollutkaan tänään kuin leikkimielisestä hömpöttelystä. Kentälle päästyämme lähtömerkki pärähti ilmoille ja Nuusku ilmoitti toimintavalmiutensa suurella pukilla. Mätkähdin tamman kaulalle kypärä silmilläni, mutta ryhdistäydyin nopeasti. Ensimmäinen este sujui leikiten kevyellä loikalla, joskin heti sen jälkeen Nuusku iloitteli taas muutamalla pukilla. Kirosin mielessäni tamman kevyttä takapäätä, mutta jatkoin sinnikkäästi rataa. Toinen este oli kirkkaan värinen viritys, jossa oli lepattavia nauhoja kiinni; Nuuskun silmät pyörähtivät pari kertaa ympäri ja askeleen verran se yritti kieltäytyä. Napakat pohkeeni kannustivat tamman kuitenkin esteestä ylitse. Kolmas este oli tavallinen pystyeste ja lähestyimme sitä reippaalla vauhdilla, kunnes äkkiä meidän ja esteen välissä seisoi pieni koira pelosta paikalleen jähmettyneen. En ehtinyt reagoida millään muulla tavoin, kuin kiljahtamalla kimakasti. En tiedä mitä Nuusku säikähti, liekö kiljahdustani, koiraa vai yleisön kohahdusta, mutta se otti äkisti valtavan suuren loikan ja liiti niin koiran, kuin esteenkin ylitse. Takaa kuului pelokasta ulinaa, mutta ohjasin silti tammaani rataa eteenpäin. Viimeisen esteen jälkeen kannustin Nuuskua reipasta laukkaa maaliviivan ylitse. Heti kellon lakattua tikittämästä ravuutin tamman kohti katsomon reunaa. Siellä istui nuori nainen pieni koira sylissään, samainen koira, joka oli jäädä allemme. Kysyin itku silmäkulmassa miten koiralle kävi – se onneksi selvisi vain säikähdyksellä. Pahoittelin tilannetta, kuten myös koiran omistaja, joka oli vahingossa päästänyt koiran hihnasta irti. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tunteita herättävä tarina jossa onneksi onnellinen loppu kaikille osapuolille. Kekseliäs tarina!
3. Julia – Glittrande Kryptonit SWE
Voi pyhä jysäys.. Kelmi veteli alkuverkatkin miltei kokoajan kahdella jalalla, jonka takia sainkin kummastuneita katseita kanssaverkkailijoilta, kun lätkin russponini takapuolta tauotta raipalla ja yritin pysyä kuin liimattuna temppuilevan ponini selässä. Kauhulla odotin radalle siirtymistä, missä esteitä ja katsojiakin oli entistä enemmän..
Ennen radalle siirtymistä karjuin ja kiljuin sisäisesti (muutaman kerran oikeastikin, kun ruuna meinasi lähtä viemään minua pitkän puolitettua kenttää), että tulisin tippua tumpsahtamaan roudan kovettamaan kenttään. No, syteen tai saveen..! Tervehdittyäni tuomaria hölläsin ohjasotetta, josta Kelmi saikin mahtavan idean, ja kirmasi ponimaisen pieneen laukkaansa, pää etusten väliin alta aikayksikön pudoten. Murisin kirosanoja hammastani purren, etten totaalisesti nolaisi itseäni. Katsojat varmaan olivat ihmeissään moisista hevosmiestaidoista, mutta voin kertoa, että puhdasta itsesuojeluvaistoa se vain oli!
Kelmi laukkasi suu vaahdossa läpi esteiden, välittämättä siitä, pysyivätkö puomit paikoillaan vai eivät. Minulla oli vaikeuksia pysyä selässä hurjien tasajalkahyppyjen ansiosta, mutta vaikka tyyli olikin täysin omanlainen, suurin osa esteistä päästiin pudotuksitta yli ja minäkin säästyin vammoilta, eritoten niiltä fyysisiltä..
Hauskaa kuitenkin oli eikä Kelmi pidätellyt hetkeäkään sisästään kumpuavaa rakkauttaan esteisiin.
4. Katriina – Little Liquorise
Kirpeä pakkaspäivä, lämpöinen ”poni” ja ratkiriemukkaat estekilvoittelut satulatta. Tällä kombolla vietettiin tämä päivä Talli Pikkulinnussa, johon saavuttiin tyylikkäästi pikkuisen aikataulusta myöhässä Lakun ja Helmin kanssa. Ensimmäisessä luokassa starttasin Lakun kanssa, korkeutta esteillä oli huimat 40 cm. Ruuna olisi varmasti hypännyt 60cm luokan ja ehkäpä hyvässä lykyssä sen 80cm luokankin, mutta kuskia hirvitti satulan puuttuminen sen verran, että tällä kertaa tämän vilperin kanssa tyydyttiin lastenluokkaan. Kilpailuja oli mieleenkiintoista seurata verryttelyalueelta. Toiset antoivat periksi ja tipahtivat, toiset kestivät ja sinnittelivät radan loppuun saakka. Ilmassa oli rentoa leikin tunnelmaa eikä kukaan ottanut turhan vakavasti mittelöä. Miten meillä sitten Lakun kanssa meni? Noh. Aluksi ihmeteltiin vääränväristä verryttelyestettä ja suorituksen alkajaisiksi otti Laku pienen varaslähdön. Olemattomasta harjatuposta kiinni pidellen pyrähtelin ruunan kanssa esteeltä toiselle. Jokaisen esteen jälkeen yritin laskeutua pehmeästi selässä, mutta läsähdin joka kerta kuin muhkurainen perunasäkki virkeän ruunani selässä. Siitä poni otti hieman nokkiinsa ja singahti aina säikyksissään eteenpäin. Tänään ei siis aivan nappiin mennyt ja vähän hävettääkin. Sinänsä olen kyllä oikein ylpeä Lakusta, joka etenkin kuljetuksen osalta käyttäytyi moitteetta. Singahteluista saan syyttää täysin omaa tasapainon heikkoutta ja yleistä rentoa hälläväliä-tunnelmaa. Tehtiin vähän sinne päin ja se sai riittää. Virkistävä kilpapäivä!
2. 60cm
1. wishmaster – Folly Flow
Aurinkoisen talvipäivän kunniaksi innostuin irrottautumaan maneesin hiekasta ja tukevasta satulasta; kuulin Pikkulinnun tallilla järjestettävän esteratsastuskisat ilman satulaa! Olin ajatellut treenata Mollin kanssa lähestymisiä, mutta kisoista kuultuani pyyhkäisin ensimmäisellä ajatuksella takapuoltani ja lähdimme matkaamaan kohti Pikkulinnun tallia.
Verryttelyssä Molli oli erittäin virtaisan oloinen, eikä minua helpottanut laisinkaan etten ollut ratsastanut ilman satulaa viimeiseen neljään kuukauteen… Horjahtelin ravissa puolelta toiselle, enkä meinannut löytää laisinkaan tasapainoa. Hirvittikin ajatus mennä hyppäämään esteitä näin. Päätin kuitenkin ylittää epäluuloni ja yrittää lämmittelyesteitä. Molli ei kuitenkaan ehtinyt päästä kanssani edes esteen yli, sillä minä hujahdin hankeen jo ennen koko estettä… Pyyhkäisin lumia pois vaatteistani ja kipusin takaisin tamman selkään. Pakkohan minun olisi yrittää uudestaan tai itse kilpailusta ei tulisi mitään. Toisella yrittämällä pääsimmekin yhdessä ylitse, vaikkakaan tyylinäyte ei tainnut olla kovin vakuuttava muiden ratsastajien tirskumisesta päätellen.
Itse suoritukseen lähtiessämme Molli tuntui hirmuisen virkeältä ja minun oli hankala pidätellä tammaa, keskittyessäni vain selässä pysymiseen. Lähtömerkin saatuamme Molli ampaisi laukkaan ja olin jäädä jälkeen kuin sarjakuvassa konsanaan. Pitelin harjasta kiinni toisella kädellä, kun toisella yritin ohjata tammaa suunnilleen oikealle esteelle. Lähestymiset olivat täysin vinoja, istuntani oli kuin suoraan ”vältä näitä virheitä”-katalogista ja yleisökin tuntui lähinnä irvistelevän myötähäpeästä. En kuitenkaan lannistunut tästä, vaan päätin heittää homman täysin leikiksi. Painoin pohkeet rautiaan tammani kupeisiin ja se kiihdytti kuulaisesti vauhtiaan. Etenimme esteeltä toiselle huterasti ja vauhdikkaasti – kuin ihmeen kaupalla puomit pysyivät kuitenkin paikoillaan. Minulla alkoi olla jo toiveikas olo maaliin pääsystä, kunnes juuri viimeisellä esteellä Molli ponnisti hurjan kaukaa. Takapuoleni irtosi tamman selästä, mutta lensin esteen yli kuitenkin harjasta kiinni pitäen. Roikuin puoliksi Mollin kyljellä ja pidin kiinni kynsin hampain, mutta juuri muutama metri ennen maaliviivaa tumpsahdin hankeen. Molli jatkoi maaliviivan ylitse ja esitteli yleisölle hienon pukkilaukka esityksen. Minä poistuin kentältä posket punoittaen ja vaatteet märkänä; miten sitä voi pärjätä huipputason kilpailuissa, jos ilman satulaa ratsastus on näin hankalaa!
Virheetöntä tekstiä huumorilla, hyvällä oivalluksella ja hienoilla kuvailuilla höystettynä.
2. Julia – Reckless Kirby
Kiara oli edellisen suorituksen jälkeen jäätävän hidasta ohjattavaa.. Tamma hyppeli verkkaesteet varsin vaivalloisesti, joten sainkin potkia mustanruunikkoon sekasikiöön vauhtia enemmän kun uskollisen heppatytön mieli ehkä olisi sallinut. Verkan ollessa lopuillaan muut alkoivat siirtyä odottelemaan vuoroaan, kun minä vasta sain oman hevoseni moottorin toimimaan – kahden raipan avulla. Nythän Kiara oikein liiti ristikoiden yli, joten uskalsin lähtä radalle yrittämään hyvää suoritusta. Tai sitten päinvastaista.
Seisahdettuaan tammaa alkoi ihmetyttää kenttää peittävä lumikerros. Kiaralle kun kaikki luonnonilmiöt tässä maailmassa olivat uutta ja ihmeellistä, sain repiä tamman pään lopussa väkisin ylös nuuhkimasta niin kiinnostavaa maankamaraa.. Onneksi kerkesimme kuitenkin vuorollamme radalle Kirpulan maleskellessa, joten morjestin reippaasti tuomaria, jotta pääsisimme aloittamaan radan ennenkuin Kiara taas hyytyisi ja kiinnostuisi möllistelemaan lunta.
Tamma oli tasaisen varma tänään, vaikkakin lähestymisissä olisi ollut vielä hiottavaa. Korvat osoittivat vain ja ainoastaan eteenpäin, eikä kieltämisestä ollut puhettakaan. Jokaisen esteen yli päästiin, välillä puomit kolisivat muttei se Kiaran menohaluja haitannut. Olin kuitenkin ihmeissäni kerrankin löytyivistä jarruista, joilla sain halutessani säädellä Kiaran laukkaa, joka oli harvinaista nuoren tamman kanssa. Ilman kirpeys ei tätä hölmöläistä haitannut, enemmänkin minua, sillä pakkanen hengästyessä alkoi vihloa keuhkoja, varsinkin kun Kiara oli niin raskas ratsastettava ilman oikeanlaisia varusteita. Huh!
Hauska tarina joka pitää mielen virkeänä ja pakkasenkin pystyy tuntemaan keuhkoissaan.
3. jensi. – Subterranean Homesick Blues
Sydän hakkaa hullun lailla. Yritän istua rennosti tamman lämpimässä, paljaassa selässä ja keskittyä tulevaan rataan. Vaikka kilpailu ei ole kovinkaan vakavamielinen – ratsastetaanhan se ilman satulaa – jännitän yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ratsastan radalle ja saamme lähtömerkin. Ensimmäiselle esteelle tulemme rauhallisessa laukassa. Yritän pelata varman päälle, sillä verryttelyssä Sinttu on ollut melko vauhdikkaalla tuulella vastasataneesta lumesta ja satulattomuudesta innostuneena. Tamma on suunnitelmastani hieman eri mieltä ja päättää näyttää riemuaan muutamalla ilopukilla esteiden välissä. Tarraan kiinni tamman harjaan ja yritän pysyä tasapainossa seuraavalle esteelle. Sarjaesteestä suoriudumme vain tuurilla ja sitkeällä roikkumisella. Onneksi neljännelle esteelle on hieman matkaa ja saan korjattua tasapainoni. Nyt Sinttu ponnistaa askeleen liian kaukaa ja puomit kolisevat. Seuraava este ylittyy puhtaasti. Olin radankatselmuksessa suunnitellut tiukan reitin kuudennelle esteelle, mutta päätän viime hetkellä ratsastaa pidempää reittiä. Kuudennen esteen jälkeen yllytän Sinttua kovempaan laukkaan heti, kun saamme suoran linjan viimeiselle esteelle ja maalilinjalle. Radan jälkeen olo on helpottunut. Selvisin hengissä!
4. Katriina – Helnia
Kun olin selvinnyt henkisesti edellisestä luokasta, olikin jo seuraavan luokan aika jossa ratsuna toimi Helmi. Pitihän meidän esteponikin ottaa mukaan vähän erilaiseen skabaan. Suorituksen alkajaisiksi muistiini palautui hyvinkin kirkkaasti se, miksi en ole pitkään aikaan ratsastanut tammalla ilman satulaa. Onnistuin nimittäin kierähtämään selästä kentän pohjan puolelle jo ensimmäisen hypyn päätteeksi tamman loikatessa hieman liian suurieleisesti esteen yli. Saimme kuitenkin sympaattiselta tuomarilta luvan jatkaa radan loppuun. Jatkoimme siis Helmimäisessä terhakan pomputtavassa laukassa ja vauhdikkaasti ratsastetuissa kaarteissa muistutettiin varmasti enemmänkin moottoripyörää kuin tasapainoista ratsukkoa. Helmillä oli kyllä hauskaa. Niin hauskaa, että ilopukitkin tulivat ennen viimeistä estettä ajankohtaisiksi. Pysyin kuitenkin tällä kertaa kyydissä ja vein radan kunnialla loppuun. Ja sitten tulin alas. Tahtomattani, enkä vieläkään ole varma miksi. Helmi laukkasi mielestäni ihan tasaisesti, mutta raviin siirtyessä olin pian taas maassa. Tällä kertaa päädyin kuitenkin siististi jaloilleni. Siinä sitten aplodien keskellä kiipeilin takaisin selkään ja ratsastin kentältä kohti naurua pitelevää aviomiestä. -Hyvin meni, Mikko tsemppasi ja yritti kaikin voimin peitellä huvittuneisuutensa.
5. Susanna ‐ Drømfare
Tunsin jo verryttelyssä, että Rontti oli erityisen ilkikurisella tuulella tänään, eikä se tiennyt hyvää. Poni hyppäsi kuitenkin verryttelyn esteet, 60 cm:n korkuisen pystyesteen, ristikon ja okserin, kiltisti ja temppuilematta, vaikkakin se säpsyi ja kaahotti aina kuullessaan pillinvihellyksen varsinaiselta esteradalta. Kaikki sujui kuitenkin kohtuullisen hyvin siihen asti, että tuli meidän vuoromme. Ratsastin Rontin sisään esteradalle ja tervehdin tuomaria. Rontti oli selvästi innoissaan esteistä ja tiesi olevansa kilpailuissa monen silmäparin seuratessa sen jokaista liikettä. Nostimme reippaan laukan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle. Matala pystyeste oli helppo nakki, jota seurasi kuuden laukka-askelen päässä leveä okseri. Pari laukka-askelta ennen okseria Rontti laittoi yllättäen turbovaihteen päälle ja leiskautti massiivisen okserin yli isolla ilmavaralla kuin mikäkin estetykki. Kuin yleisöä viihdyttääkseen ori vielä laski päänsä heti okserin ylitettyään niin, että yllättävän vauhdinlisäyksen ja ponin temppujen myötä päädyin roikkumaan ponin kaulalle takapuoli pystyssä sen jatkaessa vauhdikasta laukkaa ympäri kenttää. Onnistuin jollain tavalla työntämään itseni kunnolla takaisin selkään, ja löydettyä katseellani kolmannen esteen suuntasimme sitä kohti yrittäessäni samalla rauhoittaa ponin menohaluja. Selvisimme seuraavista esteistä kunnialla, kunnes juuri ennen kuudetta estettä Rontti teki väistöliikkeen sivulle hyppäämisen sijaan ja polveni kolahti esteen metalliseen tukitolppaan niin, että tolppa oikein kumahti ja silmissäni vilisti hetken tähtiä. Kiukun noustessa pintaan – ponihan suorastaan tuntui nauttivan nöyryytyksestäni – ohjasin Rontin uudestaan kohti jo kertaalleen väistämäämme estettä ja pidin huolen, ettei sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin joko hypätä esteen yli tai juosta sen läpi. Helpotuksekseni poni valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Ehdin huokaista helpotuksesta turhan aikaisin, sillä viimeinen, kirjavista puomeista kasattu okseri koitui lopulta kohtalokkaaksi: Ratsastin Ronttia voimakkaasti eteen, ettei se keksisi mitään ylimääräisiä temppuja enää viimeisellä esteellä. Valmistautuessani hyppyyn kävikin jotain hyvin odottamatonta. Ori teki lännenratsastuskilpailuista tutun liukupysähdyksen kaltaisen jarrutuksen juuri ennen estettä niin, että minä lensin ponini selästä kuin katapultti esteen yli ja liu’uin kasvoillani kentän hiekassa vielä kohdattuani kovaa maata. Eivätpä Rontinkaan suunnitelmat tainneet mennä ihan nappiin, sillä ori itse oli liukunut ilmalentoni aikana lähes takapuolellaan istuen okserin läpi ja onnistunut lennättämään puomit joka ilmansuuntaan. Kun poni sitten kömpi ylös, se näytti silminnähden nololta. No, kyllä oli syytäkin olla nolo, sillä suorituksemme oli jäänyt kiinni hyväksytystä sellaisesta vain muutamasta askeleesta. Tästä puhuttaisi vielä!
6. misery. (VRL-01080) – Joogin Pirstale
Koska elämäni on ilmeisesti liian tylsää, niin päätin sitten osallistua Pilkun kanssa esteratsastuskilpailuihin, jossa on syytä jättää satula kotiin. Pilkku ei ole aikoihin päässyt kilparadoille ja se oli verryttelystä asti into piukassa. Onneksi sillä on leveä selkä ja tasaiset askeleet, joten sieltä ei yksinkertaisesti voi pudota. Lähtömerkin kajahdettua painoin pohkeet orin kylkiin ja se ampaisi tasaisella keinuhevoslaukalla kohti ensimmäistä estettä. Otin harjasta kiinni ja yritin pysyä kyydissä parhaani mukaan. Pilkun kanssa on mukava kilpailla, sillä se on niin automaatti, ettei tarvitse kuin ohjata oikealle esteelle ja keskittyä pysymään kyydissä. Viimeisen esteen jälkeen potkaisin hieman oriin vauhtia, jolloin se lähti kuin kuula tykin suusta. Se laukkasi muutaman kierroksen maneesia ympäri, vaikka yritin hidastaa raviin. Kuulin, kuinka yleisö pidätti henkeään ja toivoi varmaan, että pysyisin selässä (no ei oikeasti, jokainenhan haluaa nähdä tippumisia, eiväthän he muuten tälläisiä kilpailuita tule katsomaan). Parin kierroksen jälkeen Pilkku lopulta kuunteli pidätteitäni ja sain sen käyntiin. Kumpikin puuskutti, kuin takana olisi vähintään maratooni. ”Oho, eipä ole Pilkku tainnut koskaan laukata noin lujaa”, hoitajatyttö naureskeli meille. Komppasin häntä täysin.
3. 80cm
1. Salma – Bonnie KN
Ilman satulaa -estekisaamista varten voin antaa muutaman vinkin.
Yksi: Vaikka sama poni olisi edellisenä päivänä pesty, älä luota siihen. Älä edes silloin, kun karva on jäänkirkasta vielä traileriin mentäessä. Jostakin kimoponi hankkii matkan aikana koipiinsa ruskeita ja keltaisia laikkuja, joiden kanssa se näyttää epäonnistuneelta jaguaarilta. Hyppytaidot eivät kohene jaguaarin tasolle.
Kaksi: Ota mukaan aurinkolasit, vaikka olisi talvi. Ota, vaikka niiden ja ratsastuskypärän kanssa tuntisit itsesi köyhäksi lumilautailijaksi. Pääset tekemään lähestymisiä parhaalle lämmittelyesteelle vain siitä suunnasta, josta kaikki marraskuun säteet tykittävät suoraan. Olet sokko kolmen hyppykerran jälkeen, mutta onneksi poni sentään näkee mitä tekee. Ainakin toivottavasti.
Kolme: Älä pese ratsastushousuja edellisenä iltana. Huomaat niiden heikkouden siinä vaiheessa, kun poni tosissaan laukkaa eteenpäin ja ottaa kivan kaarteen seuraavalle verkkaesteelle. Liu’ut selässä kuin voinappi saippuoidulla hylkeellä.
Neljä: Radan alkaessa ankkuroi nyrkkisi harjaan. Tee näin etenkin silloin, kun kisaat useamminkin ja tuppaat unohtamaan satulattomuuden ratakuumeessa. Tervehdittyäsi kerran ponin niskaa omalla nenälläsi muistat seuraavan kolmen esteen ajan istua suorassa.
Viisi: Varo pukkia, jonka poni heittää neljännellä esteellä. Kun olet päätynyt istumaan onnettomasti kaulalle, älä hermostu. Valut kyllä pois siitä viimeistään silloin, kun poni ajautuu esteiden väliin ja kääntyy hämillään täyskierroksen kaula alhaalla. Kun olet pyyhkinyt lumet takistasi, ponnaa kolmen toimitsijan avustamana selkään.
Kuusi: Kiitä mielessäsi toimitsijoita palatessasi laukkaan. Ponin hypätessä viimeisen esteen yli toivo, että olisit työntänyt kuulosuojaimet sen talvikarvaisiin korviin. Huomaa tässä vaiheessa, että tällä tallilla on hyvä henki. Lyö vetoa mielessäsi siitä, että desibelilukemat rikkovat joitakin suosituksia.
Seitsemän: Ponin singotessa ympäri kenttää ole iloinen siitä, että ainakin jalkojen jaguaaritäplät huuhtoutuvat lumipesussa pois.
Huumorikas teksti hyvillä vinkeillä! Luulin tukehtuvani nauruun kun kuvittelin voinapin saippuoidulla hylkeellä.
2. Emm- – Wildlife
Lumi narisi Villen kavioiden alla. Oli ihana sää – aurinko paistoi ja pieni pakkanen piristi kummasti yleistä olotilaa. Ohjasin ponini kohti kisakenttää. Outo olo valtasi minut. Tämä olisi ensimmäinen yhteinen kisarata Villen kanssa, ja vielä ilman satulaa! Paria viikkoa sitten vielä olin kavereilleni todennut, että en luultavasti koskaan lähde tämän villikon kanssa estekisoihin. Ja missäs sitä nyt ollaan? Lohduttauduin ajatuksella, että tämä oli sentään vain 80cm:n luokka.
Saavuimme kentälle mielestäni liian aikaisin. Eihän me olla edes harjoiteltu tarpeeksi! Olin jo ajautua epätoivoon, kunnes oli pakko ruveta ratsastamaan; kisasuoritus alkaisi. Tervehdin tuomaria, ja pilli soi. Ville pörisi itsekseen ja steppaili paikoillaan. ”Soooo, rauha”, sanoin sille ja nostin laukan. Ville vastasi apuihini pienellä ilopukilla, mutta niihin tottuneena pysyin hyvin selässä.
Ensimmäinen este lähestyi. Tiesin, että minun oli pakko ratsastaa hyvin ja yrittää löytää hyvä ponnistuspaikka – muuten Ville kieltäisi. Esteet kun eivät ole meidän vahvuusalueemme. Laskin laukanrytmiä päässäni, rauhoittelin ponia ja pian olimmekin hyvässä ponnistuspaikassa. Tarrasin Villen harjaan kiinni ponin hypätessä. Hyppy ei ollut iso, mutta silti tasapainoni oli koetuksella. Onnekseni pysyin kuitenkin Villen selässä. Olisihan se ollut noloa pudota jo ensimmäisellä esteellä.
Toinen este olikin okseri. Se ei varsinaisesti ollut iso, mutta ainakin edellistä pystyä isompi ja massiivisempi. Ville taisi aistia jännittymiseni, sillä sekin muuttui epäluuloiseksi. Piilikö puomikasan alla pienivihreämies? Kieltäytyminen oli lähellä, mutta tajusin juuri ennen estettä käyttää pohjetta – Ville hyppäsi, mutta veti takapuomin mukaansa. Oma tasapainoni oli kuitenkin tiessään ja melkeinpä roikuin ponin kyljessä harjasta kiinni pitäen. Kolmas este – harva puominen pysty – lähestyi nopeasti. En löytänyt tasapainoani takaisin, joten en pystynyt valmistelemaan Villeä lainkan tulevaan esteeseen, joten tuloksena oli kielto sekä ratsastajan mätkähtäminen kipeästi yläselälleen esteen eteen.
Onneksi Ville oli jäänyt paikoilleen ihmettelemään paikoilleen yhtäkillistä matkan tyssäystä minun kompuroidessa takaisin jaloilleni. Kyllä nolotti. Ratahenkilökuntaa tuli paikalle kyselemään vointiani, joihin vastasin nolosti toteamalla, ettei sattunut. Se oli kuitenkin valhe. Yläselkääni jomotti hirveästi. Naama tulipunaisena häpeästä lähdin kiikuttamaan Villeä pois radalta ajatellen, että ehkä olisi pitänyt aloittaa kilpaileminen vähän helpommista luokista. Enkä varmasti kertoisi kavereilleni, miten kilpailut menivät.
Mahtavaa yhteistyötä ja tekstistä käy selväksi kuinka tärkeä hevonen on omistajalleen. Aidontuntuinen tarina!
3. Milja – Kasinolla
Edellispäivänä oli vietetty yömyöhään Elysessä pikkujouluja, joissa juhlittiin mm. Chinookin ja Pulmun voittoa pulkkamäkikisassa ja Sisun ja minun kolmatta sijaa lumiukkomestaruudessa. Ajatukset pyörivät vieläkin eilisessä ja vähän muuallakin, kun valmistelin Kassua oman tallin tämänpäiväisiin rientoihin. Pulmu oli nimittäin ottanut vastuulleen järjestää estekisat, jossa ratsastettaisiin ilman satulaa.
Suorituksesta oli tulossa vähintäänkin mielenkiintoinen. Väsynyt ratsastaja ei ehkä ole paras lähtökohta siihen, että pitäisi hypätä esteitä ilman satulaa, varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen kerta tällä ratsulla. Tai kun kyseessä on kilpailut, jolloin mahdollisia toilailuja on seuraamassa muutama muukin ihminen Pulmun lisäksi. Ja tietysti kun väsynyt olin, heräsin jossain vaiheessa siihen todellisuuteen, että olin juuri asettamassa satulaa Kassun selkään. No, ei muuta kuin satula mäkeen ja verkkaamaan.
Kaiken kukkuraksi aivonikin taisivat jäätyä, vaikka pakkasta oli vaivaiset kahdeksan astetta. En nimittäin muista itse suorituksesta yhtään mitään. Tai no, ainakin sen, että kaikki seitsemän estettä ylitettiin ja päästiin kunnialla maaliin. Kuuluttajan puheista en saanut selvää hölkäsen pöläystä, eikä tuloksemme takoutunut aivoihini edes paperilta luettaessa.
Seuraavan kerran havahduin siihen, kun Pulmu tuli minua herättelemään oleskelutilojen sohvalta. ”Olis aika lähteä kotiin nukkumaan.” Kello oli siinä vaiheessa jo sen verran, että Pulmu oli saanut iltahommat tehtyä ja oli sulkemassa tallia. Ensimmäiset ajatukseni olivat, että kuinka kauan olin nukkunut ja missä Kassu on. Pulmu onneksi tiesi kertoa, että olin omin avuin saanut Kassun takaisin tarhaan pian suorituksen jälkeen. Ja meitä oli kuulemma kaivattu palkintojenjaossa…
4. taffel – Riiviöiden Ranttalityttö
Rausku oli tänään aika… ranttali. Heti aamusta alkaen se koitti juoksennella ihan päättömästi ympäriinsä, kuka ikinä narun päässä sattui olemaankaan sai tehdä kaikkensa ettei taluttelu muuttunut hiihtotalutteluksi. Aina yhtä kiltti ja kuuliainen tamma oli tänään kuin ad/hd:n kourissa ensilumesta iloitseva eskarilainen, sen kaiken ympäriinsä juoksentelun ohella kaikelle elävälle piti höristä ja pöristä kuin heikkopäinen.
Hetken tätä showta katseltuani harkitsin jo lähdön peruuttamista mutta noh, on sitä hullummillakin hevosilla päästy maaliin asti! Siispä ratsastaja selkään, tiukka ote harjasta ja kaikki apinataidot käyttöön jotta siellä selässä myös pysyttäisiin. Mitään kovin hallittua ja smoothia meidän esiintyminen ei ollut mutta pienellä yrityksellä sain kyllä ohjailtua Rauskua oikeisiin suuntiin suht oikeiden reittien kautta. Verryttelyssä lentelin ja meinasin lennellä selästä jatkuvalla syötöllä, käynti ei tullut puheeksikaan vaan tamma eteni joko banaanin muotoisena kylkimyyryravia tai hervotonta koikkaloikkalaukkaa. Verkkahypyt olivat lähinnä jättiläismäisiä megaloikkia joiden ainoa tarkoitus oli päästä yli esteestä, piutpaut millekään suorille lähestymisille tai tarkkaan katsotuille ponnistuspaikoille.
Näissä tunnelmissa olikin hyvä jatkaa radalle. Ennen lähtöä esitin vienon pyynnön toimihenkilöille pysyä pois alta, lähtölinjan ylityksen jälkeen keskityin ainoastaan roikkumaan kyydissä ja ohjailemaan raivopäisesti kaahailevaa Rauskua oikeille esteille. Meno näytti vähintäänkin karsealta, ihan kuin tamma olisi joku äsken raviradalta repäisty kaksivuotias sekopää joka on ensimmäistä kertaa ikinä oman kotipihan ulkopuolella. Kaikkien odotusten vastaisesti maalilinjan yli päästiin kuitenkin suht yhtenä kappaleena ja hevonenkin saatiin lopulta pysähtymään päin kentän aitaa, josta siitäkin Rausku selvästi ensin harkitsi yli loikkaamista.
Ketään ei tapettu ja ihan hirveästi ei vieraiden omaisuutta rikottu, eiköhän tämänkin päivän voi siis ruksia hyväksytyksi!
5. misery. (VRL-01080) – Moon Vetteinen
Kaikkeen minäkin yllytyshulluna osallistun. Tänään oli luvassa estekilpailut – ilman satulaa nimittäin. Yöllä oli satanut lunta ja oli pitkästä aikaa kirpeä pakkaspäivä. Sen huomasi heti hevosista. Jopa yltiörauhallinen Tiina innostui verryttelyssä heittämään muutaman pukin esteiden seassa. Lähdin suoritukseen hieman epäröiden, mutta hauskaahan tänne tultiin pitämään, eikä vääntämään naama irvessä. ”Tulehtan moikkaamaan sairaalaan, jos emme selviä tästä radasta?” huikkasin hoitajalle ennen radalle menoa. Hän lupasi tuoda kukkasia mukanaan – voi miten lohduttavaa.
Tiina kuuli lähtömerkin ja ampaisi samassa matkaan. Yritin rauhoitella sitä parhaani mukaan äänellä ja pidätteillä, jotka menivät kuuroille korville. Ohjasin sitä esteeltä toiselle ja yritin pysyä menossa mukana. Onneksi Tiinalla on pehmeät askeleet ja mukava selkä istua (ts. se on päässyt hieman pyöristymään). Ilmeeni olivat varmasti näkemisen arvoisia ja suurimman osan radasta nauroin kyyneleet silmissä. Meidän meno ei taatusti ollut kuin oppikirjan sivulta vaan näytti enemmän siltä, kuin vasta-alkaja olisi osallistunut liian suureen luokkaan. Selvisimme kuitenkin yhdessä maalilinjan ylitse, mutta siihen se meidän yhteinen taival päättyikin. Tiina lähti oikealle ja minä vasemmalle, jolloin jalkauduin aika mallikkaasti selästä. Putosin onneksi kirjaimellisesti jaloilleni ja Tiinakin juoksi hoitajatytön luokse, joten sairaalavuode ei ainakaan vielä kutsunut. Empä ole hetkeen pitänyt kilpailuissa näin hauskaa!
6. mibula – Kesärinteen Kaistapää
Mä en tiedä olinko ihan tervejärkinen kun ilmoittauduin into piukassa tämänpäiväisiin estekisoihin. Mene nyt hyppimään kahdeksankymmenen senttimetrin esteitä ponilla, joka rakastaa niin esteitä kuin lunta ja pakkastakin. Ja vielä ilman satulaa – ei hyvää päivää. Poni oli aamusta asti ollut hulluna lumeen ja pakkaseen ja hyppinyt ja pomppinut minne sattuu, eikä verryttelykään mennyt sen paremmin. Yritin viimeiseen asti pysyä hötkyilevän ja edestakaisin steppaavan ponin kyydissä ja kiitin omaa järkeäni, että olin laittanut ponin kaulaan remmin, josta voisi hätätilanteen tullen tarrata kiinni. Saimme muilta ratsukoilta oudoksuvia ja huvittuneita katseita enkä voinut kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, että rata sujuisi ongelmitta. Pian tuomari vihelsikin meidän vuoron alkaneen ja ampaistiin Kahjon kanssa maaliviivan ylitse melkoisella loikalla. Esteet ylittyivät nopeammin ja hätäisemmin kuin olisi ollut tarve ja pidin henkihieverissä kiinni kaularemmistä, että pysyisin kyydissä. Poni kaahotti eteenpäin eikä meikäläisellä ollut siihen suoraan sanottuna minkäänlaista kontrollia – yllätys. Luulin jo selvinneeni hengissä, kun viimeisen esteen jälkeen Kahjo päättikin heittää kunnon pukkilaukat niin, ettei mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä selässä. Sieltä siis lennettiin alas kuin leppäkeihäs yleisön hieman nauraessa. Voihan v****. Syljeskelin lunta pois suustani ja katselin kun rakas ponini viiletti pukkilaukalla ympäri kenttää. No, ainakin ylitin maaliviivan!
KRJ-tarinakilpailut 12.11.2014
Iso kiitos tuomareille ja kaikille osallistuneille!
Tervetuloa mukaan Pikkiksen ensimmäisiin tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 12.11.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 11.11.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo A – kirjoita runo tai tarina kilpailupäivänne kulusta (tuom. Alison)
2. Vaativa A – kirjoita runo tai tarina kilpailua edeltävistä tapahtumista (tuom. taffel)
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtuaalipulmu@gmail.com otsikolla KRJ tarina:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Osallistujat
1. Helppo A
1. Milja (VRL-00692) – Kasinolla VH14-018-0382
Taas kerran peilille irvistän,
kun kisoja varten nutturaa väkerrän.
Miksei se ikinä ensimmäisellä kerralla onnistu,
ei tää hiustenlaitto multa oikein luonnistu.
Katsokaa nyt Kassunkin häntää ja harjaa,
hevonenhan muistuttaa naapurin ylämaankarjaa.
Onneksi kisat on omalla kotitallilla,
eihän oria kehtais muualla näyttää tällä mallilla.
Viimeiseen asti sen karsinaan piilotan,
kavioitakin vielä pikaisesti kiillotan.
Verryttelyn hoidan lähimetsässä,
tallinkoiran seuratessa perässä.
Sitten jo suorituksen aika on
ja yleisöllä näky verraton.
Pintelikö se satulan alla liehuaa,
mä jo mietinkin mitä se Kassu oikein riehuaa.
Tähänkö tämä nyt sitten jääkin,
tuomarilla kun pyöri jo pääkin.
Enää en voi itkua ja harmistustani hallita,
kouluradalla vaan ei mitään ylimääräistä sallita.
Turhaan mä taas itsenäni ja ratsuani siistin,
mutta reippaasti silti Kassua kiitin.
Siihen päättyi meidän kisapäivä,
mutta huomenna on taas uusi, parempi päivä.
Tekstissä oli ihana rento fiilis ja se todellakin oli harkitusti ja ajatuksella kirjoitettu. Pieni kisajännitys huokui tekstistä kovin ja tunnelmat välittyivät ainakin minuun osallistumistekstistäsi vahvasti.. Runossa oli hienosti yhdistetty huumoria ja ajatusta, ja muutenkin se oli äärettömän mukaansatempaavaa luettavaa noinkin lyhyeksi tekstiksi.
2. Uppe (VRL-11253) – Mäkisuon Niilo
Kisapäivän aamu aukes meille sievänä,
Niilo rähmät silmissään ei jaksanut herätä.
”Huomenia, huomenia, oi rakas oma ruuna”,
kailotin mut hevosen seisoi tuppisuuna.
Traileriin mentiin onneksi heti oikein päin,
matka taittui joutuisasti, peurojakin näin.
Satula ja suitset päälle, kohta jumppaamaan,
on syytä saada poni pikapikaa toimimaan.
Kilpakenttä aukes meille kera jännityksen,
väistöt sekä laukkavoltti toivat tuntemuksen,
et nyt ois meillä hyvät tsäänssit tämä skaba voittaa,
siitäpä mä suutani voisin loppuvuoden soittaa.
Runo oli lennokkaasti ja ihanasti kirjoitettu, omalla sävyllä ja tyylillä. Huoleton ja iloinen olo tuli niin tekstistä kuin sen tunnelmasta ja tekstin aikaansaamasta kuvitelmasta kilpatilanteesta. Lyhykäisyydessään oli oikein hienosti toteutettu teksti ja sai hymyn huulille tämäkin!
3. Salma (VRL-13360) – Bonnie KN
Taas minä löydän itseni rämäpäisen esteponini kanssa koulukisoista. Naurattaa ja huokailuttaa yhtä aikaa. Siinä minä istun pikku lumisateessa Bonnien selässä ja katselen ohitsemme ravaavia pöyheitä, luotilinjansa tuntevia kouluratsuja. Kaipaan etäisesti lämmittelyesteitä ja hermostuneiden ratsastajien karjumia ”Este!”-huutoja.
Olen jo ehtinyt tietyllä tavalla hyväksyä, että Bonnie on luokan ainoa poni. Muut – isot – hevoset ovat raamikkaita, kiiltäviä ja liikkuvat kuin virtaava vesi. Eikä mikään pikkuvesi, vaan kunnon notkea ja pyörteilevä intiaanijoki. Luulen, että kimon holsteinin kavioihin on asennettu jonkinlainen vastamagneetti, sillä se näyttää leijuvan ilmassa pyörähtäessään laukkaan.
Sisälläni kiertyykin siis pieni tyrmistys ja kateus, kun hoksaan paikalla olevan toisen ponin. Talven valossakin sen karva läikähtelee punaisenruskeana ja pikku korvat hörössä se katselee muita ratsukoita. Vaikka oma Bonnienikin on soma kuin karamellikaniini, minun uskoni sen koulutaitoihin lirisee maahan samaa vauhtia kuin sadevesi rännistä. Pakkohan tässä on alkaa lämmitellä tosissaan, enää en voi vedota ponikorttiin.
Bonnie on tohkeissaan muista ratsukoista ja liitelee ihastuneena väärässä tempossa tai pää kenossa heilahdellen. Sitä ei pahemmin kiinnosta pikkutarkka asetukseni. Taas mennään hyppäämään ja olemaan huiman nopeita, se tuntuu ajattelevan. Minä kaivan vaivihkaa takapuoleni syvälle satulaan ja päästelen hampaitteni välistä rauhoittavia suhahduksia. Bonnie jättää onnellisena ne kuulematta ja vastaa ainoastaan viskaamalla häntäänsä. Hiekka ropisee sen kaviosta kylmää hohkaavaan maahan.
Koulurata nielaisee ratsukot yksi kerrallaan. Lämmittelykentällä alkaa tulla kylmä. Minut ja Bonnie on arvottu luokan viimeisiksi, joten jäämme kentän nurkkaan kuin orpona lentelevät syyslehdet. Katsojien odottava tuijotus hengittää niskaan kuin kimppu lasersäteiltä.
Sitten olemme radalla. Bonnie ravaa sisään kaulallaan nyökytellen. Ja saatatteko arvata – minä unohdan koko radan! Tajuan etäisesti pysäyttää ponin keskihalkaisijalle aivojeni plaratessa kaikkia tuntemiani kouluratoja. Kimo korvapari kääntyilee edessäni laskiessani käteni tervehdykseen.
Jumitettuani pari sekuntia liian kauan kannustan Bonnien varovaisesti keskiraviin. Niinhän se meni? Oikealle vai vasemmalle? Bonnien askeleet kurovat matkaa seuraavaan liikkeeseen. Kaula kaartuu vasemmalle ja toinen korva kääntyy kysyvästi minua kohti. Tuonneko?
Annan ponille hiukan ohjaa ja pidätän hengitystäni. Pillin kimeää vihellystä ei kuulu. E:n kohdalla poni tiivistyy jälleen ja lähtee tahdittamaan. Ja silloin, kuin päässäni olisi auennut kirja, minä muistan ohjelman. Pohkeenväistöä tästä G:hen!
Melkein nauraen minä tuen Bonnieta pohkeella ja painan itseni satulaan sen pompahdellessa oikealle. Bonnien ketale! Tuittupäinen esteponini on sittenkin painanut radan päähänsä paremmin kuin minä.
Kiitoksissa taputan Bonnieta kaksin käsin kaulalle ennen kun poistumme hämärtyvään iltaan pitkässä käynnissä.
Aivan ihana teksti suuressa mittakaavassa ja omin sanoin kirjoitettuna! Pidin tyylistä todella paljon ja se vei mukanaan ja antoi mielikuvitukselle tilaa piirtää tapahtumat mieleen. Teksti oli yksityiskohtainen ja ihanasti kuvailuilla väritetty, kaikki oli hyvin mietitty ja loppuun asti kirjoitettua. Pidin tekstistä todella paljon ja erittäin onnistunut teos se olikin.
4. Otterley Wilson (VRL-12757) ‐ Chocolate Chip VH14-044-0290
”Tämän päivän on pakko mennä hyvin!” sanoin topakasti itselleni pakatessani viimeiset varusteet autoon ja hypätessäni ratin taakse. Chip kolisteli kuljetusvaunussa, sillä kärsivällisesti odottaminen ei kuulunut aivan orin vahvuuksista suurimpiin. Olimme suuntaamassa ensimmäisiin kilpailuihimme Chipille varsin tuttuihin maisemiin, joten toivoin hartaasti, ettei orin kerrankin tarvitsisi ihmetellä aivan jokaista pikku asiaa ja pistää kilpailupaikalle saapumista aivan ranttaliksi. En olisi voinut olla enempää väärässä.
Astellessaan ulos trailerista Chip pällisteli hetken ympärilleen. Yhtäkkiä orin koko olemus muuttui ja se kajautti ilmoille varsin riemastuneen hirnahduksen ilmoittaakseen palanneensa kotiin. Kauempaa tarhasta tallin hevoset vastasivat Chipille, ja tämä tuntui lisäävän orin kierroksia entisestään – olihan ori viettänyt täällä koko elämänsä siihen asti, kun oli muuttanut meille Hukkapuroon. Tämän jälkeen ei tanssahtelusta ja riehumisesta tuntunut tulevan enää loppua.
Kuin ihmeen kaupalla sain Chipin kuitenkin satuloitua ja apinoitua itseni steppailevan orin selkään, josta käsin tilanteen ottaminen haltuun oli huomattavasti helpompaa. Jouduin kuitenkin tekemään töitä hartiavoimin, jotta edes murunen orin loputtomasta energiasta kanavoituisi työskentelyyn. Verryttelyiden jälkeen ei oloni ollut lähelläkään itsevarmaa, vaikka etukäteen olin ajatellut, että kisat olisivat meille helppo nakki.
”Nyt mennään! Näytetään niille, kuinka hieno poika olet”, mutisin Chipille ohjatessani orin kohti kilpailurataa. Chip tuntui olevan valmiina lähtemään lentoon hetkellä millä hyvänsä, joten odotin kasvavalla kauhulla, kuinka ensimmäinen suorituksemme päättyisikin poistumiseen takavasemmalle komean pierupukkilaukan saattelemana. Hengitin syvään ja annoin itseni painua tiiviimmin satulaan toivoen, että Chip tajuaisi tosipaikan tulleen.
Radan alku sujui jännittyneissä tunnelmissa, mutta pian huomasin Chipin olevan aivan tosissaan oman suorituksensa kanssa. Pystyin lähes kuvittelemaan, kuinka ori kurtistaisi otsaansa keskittyessään niin kovasti pärjäämään hyvin. Mitä muka ei pieni hevonen kunnon kehujen eteen tekisi? Kun uskalsin vihdoin rentoutua, pääsi Chipkin liikkumaan vapautuneemmin ja katastrofin ainekset karisivat pikkuhiljaa matkan varrelle ja fiilis parani paranemistaan.
Lopputervehdyksen aikana uskalsin jo hengittää. Chip pysähtyi tarkasti ja huojentuneesti hymyillen tervehdin tuomaria. Kuin pisteeksi iin päälle, Chip kajautti ilmoille vielä yhden korvia vihlovan hirnahduksen ottaen vastaan pienen yleisön kohteliaat aplodit. Kovasti kehuen yritin ratsastaa Chipin rauhallisesti ulos radalta, kunnes aivan aitojen ulkopuolella orin jännittynyt energia vihdoin purkautui ja komean pukkilaukan saattelemana poistuimme kentältä.
Myös oma jännitykseni purkautui samalla ja hysteerisesti hihittäen jouduin tuskailemaan hetken, että sain Chipin palautettua takaisin käyntiin. Kun tilanne oli rauhoittunut, kumarruin halaamaan orin kaulaa. ”Hengissä selvittiin kaveri”, naurahdin liukuessani alas satulasta. Vaikka suoritus ei ehkä ollut aivan puhtaimmasta ja tarkimmasta päästä, oli kilpailupäivästä jäänyt ainakin positiivinen kokemus ja sitä Chipin kanssa olimme näistä kilpailuista juuri tulleet hakemaan.
Olipa hienosti kirjoitettu tarina päivästä. Tekstiä oli helppo ja mukava lukea, ideassa pysyi mukana ja se oli toteutettu tyyliltään siten, että sitä jaksoi oikeasti lukea. Käännekohtia ja jännitystä löytyi oikein olan takaa. Siististi kirjoitettu ja pituus ihan sopiva tuolle tyylille ja toteutukselle.
5. Milja (VRL-00692) – Sisu VH14-018-0390
Kisapäivä alkoi normaalisti Sisun puunaamisella. Tapansa mukaan ruuna vain torkkui, kun minä hoidin hommat. Tehdessäni harjaan viimeistä sykeröä, se raotti hiukan toista silmäänsä, mutta sanoin: ”Tällä kertaa kisataankin kotona, joten saat jatkaa vielä unia”. Niinpä se sulki silmänsä uudelleen.
Jätin Sisun torkkumaan karsinaan ja lähdin vaihtamaan omat vaatteeni ennen kuin laittaisin sille varusteet. Palatessani paikalle Sisun pää oli päätynyt ruokakuppiin, liekö ruuna nähnyt unta syömisestä. Koska meidän lähtövuoro alkoi jo lähestyä, heitin satulan selkään ja suitset päähän. Sitten olikin aika mennä verryttelemään.
Ruuna tuntui todella tahmealta ja sain kunnolla herätellä sitä. Pari kertaa se kompastuikin niin että hyvä ettei nenillemme lennetty. Mutta viimein radalle päästessämme Sisu alkoi olla jo vireämpi. Se ei tosin tainnut tajuta ollenkaan, että nyt oltiin kisoissa, olihan se kuitenkin ensimmäistä kertaa kisaamassa kotikentällä.
Radan jälkeen Sisu pääsi takaisin talliin ja siellä se jatkoi uniaan kuin ei olisi koskaan mitään koulurataa käynyt suorittamassakaan. Hetken rapsuttelin ruunaa, mutta lähdin sitten katsomaan loput suoritukset ja jännittämään kisojen lopputuloksia. Ja kun kisapäivä oli viimein saatu päätökseen, teimme Pulmun kanssa iltatallin yhteistuumin ja lähdimme yöpuulle.
Realistinen ja hieno tarina, joka toi semmoisen rauhallisen fiiliksen mukanaan. Tekstissä ei ollut liikaa mitään ”kimalletta ja säihkettä”, se oli yksinkertaisesti kotona ja omalla painollaan. Rauhallinen tyyli ja vähäpätöinen toteutus, mutta hyvällä tavalla, onnistuneesti. Lämmitti sydäntä lämpöisyydellään ja rakkaudella.
6. Odelie (VRL-08973) – Seduction BER
Olin ollut tästä päivästä kyllä kovin itsevarma. Kaikki oli heti aamusta sujunut hyvin, eikä yksikään hevonen lastattaessa ollut heittäytynyt reikäpääksi. Matka oli sujunut vaitonaisesti, kun olin yrittänyt pitkälti pysyä rekan kyydissä hereillä ja hörpin jo kolmatta kuppia kahvia. Sillä silmät painuivat kiinni auton huristaessa rauhallisesti, siis ihan väkisin. Kilpailupaikalla sitä oli sitten jo niin terästäytynyt koko hommaan, että kädet vapisten saatiin hevoset ulos rekasta. Upea voikko ori oli haistellut ilmaa ylvään näköisenä ja päristellyt menemään sitten joka neidolle joka vastaan tuli. Duke e pahemmin katsonut oltiinko sitä ihmistä, hevosta tai hiirtä, severan irstas se tuntui olevan. Homma jatkui tasaiseen tahtiin, kun minä ravasin kioskilla kahvin perässä, pukeuduin, laittauduin ja orjaksi nimitetty Rami laittoi vastahakoisesti Dukea kuntoon. Lämmittelyihin, olin unohtanut että rata alkaisi pian. Olin käskenyt Ramin voikon selkään siksi aikaa, kun itse hölkkäsin etsimään vessaa. Enää ei ollut kahvi joka sai minut vapisemaan, vaan jännitys. Kahvin vaikutus näkyi lähinnä enää aivoissani, kun mikään ei toiminut tai kaikki toimi liian nopeasti. Kyllähän me radalle kerettiin ajoissa, vaikka itse olin kun puupalikka. Ei Dukessakaan kehusmista ollut, sillä Ramihan ei uskaltanut hevosilla laukata. Tuomari oli vähän äimänä kun koko radan ajan naamallani paistoi kivulias irvistys. Reväytimpä siihen samaan surkeiden sattumusten sarjaan sitten lihaksenkin. Selvittiimpä silti elossa, vaikka lopputervehdyksen jälkeen kuului pamahdus ja ennen kuin tajusinkaan olin tipahtanut hiekkaan istumaan ja Duke viiletti pierupukkilaukassa pitkin poikin rataa. Eihän siinä voinut kuin hävetä silmät päästään ja palata talliin. Kehtaisiko sitä edes jäädä odottamaan tuloksia. Pakkohan sitä oli, mutta ei siinä mitään suuria voinut enää odottaa. Hevoset oli jo lähes lastattu takaisin autoon, kun tulokset tulivat, en varmasti sijoittuisi ja jos olisin sijoittunut en hevosen selköön enää nousisi, sen verran kipeät olivat joka paikka. Vilkaisin hevosta, joka uinui taas rekassa niin rauhallisen näköisenä. Tämän päivän täytyy olla pelkkää pilaa.
Vähän ehkä ajatukseton teksti, jäi puuttumaan semmoinen tietynlainen tunnelma. Kertoi kuitenkin hyvin päivästä ja tapahtumista, osaavasti kirjoitettu ja osattu tiivistää asia hyvin. Sellainen yksinkertainen teksti yksinkertaisella toteutuksella.
6. Melina (VRL-11408) – Me Skarabee VH14-029-0505
Aamusta asti jännitin,
tärisevin sormin ponin harjaa letitin.
Pakattiin mukaan sitä sun tätä,
ettei kisapaikalla yllätä hätä.
Matkalla kuitenkin torkahdin,
näin unta: me nappaamme pokaalin!
Kisapaikalla nousin kyydistä reteenä,
saapastelin ympäriinsä voittajan ilmeellä.
Pian kuitenkin hokasin,
matkasta uupuu se oleellisin.
Olin unohtanut kotiin ponin,
paniikissa säntäilin tovin.
Selitin tilanteen tuomarille,
sain vain hilpeän taputuksen harteille:
”Mars, mars radalle!”,
niinpä esiinnyin yksikseni ihmiselle sadalle.
Ihana ja hulvaton teksti, voi poniparkaa! Täynnä hurmiota ja tunnelmaa runosi, vaikkei niinkään kertonut itse kilpatilanteesta juurikaan. Ehkä teksti hieman jäi kaipaamaan jotain, vaikka itsessään kyllä hymyilytti kaikki kommellukset ja kömmähdykset matkan varrella. Hienosti ajateltu idea silti.
7. Pulmu N. (VRL-00102) – Kit Kat VH13-044-0194
Kauniit letit Kitin harjaan väkersin,
punaisen rusetin sen häntään kiinnitin.
Liian piukat housut yritin jalkaan ahtaa,
mahaa sisään vetäessä nappi housuista irti rasahtaa.
Selkään vaivalloisesti itseni pungin,
Kiti onneks oli aika lungi.
Radan läpi virheiden kera viiletin,
tuloksia kuulutettaessa ratsua roimasti kiitin.
Onneks kisapäivä ohi on,
voin taas vatsan vapauttaa ja hengähtää,
kisahousut kaapin perälle lennähtää.
Hulvaton teksti, joka kertoi kyllä ratsastajan tunnelmat päivän osalta. Omalla tyylillä ja huumorilla kirjoitettu, jokseenkin kyllä jätti vähän vaisuksi teksti. Kaipasi jotain, nytkin tuollaisenaan oli oikein hyvä ja humoristinen teksti, mutta jäi vähän ”yksitoikkoiseksi”. Tyyliltään silti oikein hyvä ja sai hymyn huulille!
8. jensi. (VRL-11758) – Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087
Ensimmäiset kilpailut uuden menomopon kanssa laittaa puntin tutisemaan kokeneemmaltakin ratsastajalta – jännitystä ei helpottanut yhtään se, että tämä mopo oli saatu omaan talliin vasta pari viikkoa sitten. Lyhyestä tutustumisajasta huolimatta yhteistyö Sintun kanssa näytti alkaneen hyvin. Kuten matkalla entisestä kodista uuteen kotitalliinkin, tamma oli helppo lastata ja matka sujui ongelmitta.
Verryttely ei oikeastaan olisi voinut mennä meiltä huonommin – vain satulasta putoaminen ja hevosen loukkaantuminen jäivät odottamaan seuraavaa huonoa päivää. Sinttu kyttäili muita hevosia minkä kerkesi. Oli isoa ja pelottavaa kouluoria sekä pientä ja kamalaa ratsuponia, joka varmasti söisi pieniä puoliverisiä välipalaksi! Osa sekoilusta menee luonnollisesti myös oman hermoiluni piikkiin. Onneksi lähtövuoromme oli luokan loppupuolella ja saimme hieman enemmän aikaa etsiä yhteistä säveltä. Tamma tuntui vastaavan apuihin hitaasti ja sitä kiinnosti kaikki muu, paitsi minä ja antamani tehtävät.
Kun pääsimme radalle, tamma tuntui rentoutuvan kuin itsestään. Ehkäpä sen paikka onkin juuri täällä, kaikkien jakamattoman huomion keskipisteenä, ei verryttelyssä vieraiden hevosten kanssa vieraassa paikassa. Sinttu pysähtyi alkutervehdykseen oppikirjamaisen tyylikkäästi. Se kuunteli ja odotti, tunnusteli olotilaani ja pienintäkin liikettäni. Se todellakin kuunteli! En uskaltanut kuin hymyillä tyytyväisenä – olin varma, että jossakin vaiheessa pakka repeäisi totaalisesti ja suorituksemme olisi ohi. Keskityin parhaani mukaan hevoseen ja rataan, yritin olla ajatuksissani askeleen edellä ja pysyä tyynen rauhallisena. Pikkutamma esitti lisätyn ravinsa paremmin kuin koskaan harjoituksissa. Se nautti yleisön jokaisesta ihastuneesta hengähdyksestä ja niin nautin minäkin. Onnesta sokeana tein itse pieniä virheitä pitkin rataa, mutta toivoin syvästi, ettei tuomari rokottaisi niistä liikaa. Ratsuni oli tehnyt parhaansa ja enemmänkin. Vasta lopputervehdyksessä uskalsin hengittää vapautuneesti ja taputin Sintun kaulaa onnen kyyneleiden valuessa poskilleni. Olin varmasti koko tienoon onnellisin nainen!
”Teit loistavaa työtä, prinsessa”, kuiskasin pienelle mustalle hevoselleni valmistellessani sitä kotimatkaa varten. Tamman tummista silmistä paistoi rauha ja tyytyväisyys. Olimme todellakin löytäneet toisemme.
Ehkä hieman pitkästi kirjoitettu, mutta asiallisesti toteutettu teksti. Kuvaili hyvin tapahtumia ja tilannetta, toi esille tunteita ja antoi ajatuksia. Tarinassa tuli esille hienosti myös hieman taustoja ja omaa ajattelumaailmaa, mutta tosiaan vähän oli ehkä semmoinen ”pitkistetyn” oloinen.
9. taffel (VRL-08761) – Riiviöiden Ranttalityttö VH14-018-1516
Kah katsopa tamman laukkaa,
niin nopeaa,
niin uljasta.
Kah katsopa tamman laukkaa,
kun se horisonttiin katoaa.
Vaan mistäpä tamman löytää,
sen nopean,
sen uljaan.
Vaan mistäpä tamman löytää,
no naapurin kaurapellosta.
Ideana ihan hyvä, mutta jätti vähän tyhjäksi teksti. Hienosti kirjoitettu ja kiva tyyli, mutta oli vain hieman laimea. Toisti itseään, jonka takia jäi vähän värittömäksi. Kertoi kuitenkin hyvin fiiliksiä ja ajatuksia tapahtumista ja söpö tunnelma.
10. yersinio (VRL-06303) – Von Freutico VH14-013-0153
Olin ilmoittanut viisivuotiaaksi kääntyneen, rautiaan orini elämänsä toisiin tarinakilpailuihin. Hevonen on jo kiertänyt paljon rekan kyydissä joten tänäänkin lähtö sujui rutiinilla ilman suurta draamaa. Kilpailupaikalla tunnelma oli rauhallinen sillä osallistujia ei ollut suurta määrää ja luokkia järjestettiin vain kaksi. Täydellinen tilaisuus siis nuorelle hevoselleni hakea positiivista kisakokemusta. Verryttelussä hevonen tuntui reippaalta ja vastasi apuihin hyvin. Pientä jännittyneisyyttä oli kuitenkin havaittavissa, mutta en viitsinyt liikaa jumpata ja tuupata, ettei hevonen väsy ennen suoritusta. Starttasimme luokkaa helppo A ja itse suoritus sujui tasaisesti. Ei tullut suurempia rikkeitä, mutta ei myöskään mitään suurta joka jäisi mieleen. Hevonen vaikutti suorituksen ajan olevan kuitenkin hyvin kuulolla, joten suoritukseen voi olla tyytyväinen.
Tekstissä oli vähän tylsä tunnelma, ei oikein antanut mitään vaan oli sellaista tasapaksua. Olisin kaivannut enemmän väriä ja kuvailua, jotta olisi sijoittunut paremmin. Tekstinä oikein kiva ja hienosti kirjoitettu, mutta ei sijoittunut nyt tällä asteikolla enempää.
11. Disa (VRL-03335) – Call Letter Blues HRW VH04-031-3867
Väärällä kaviolla nousi aamulla neiti hevonen,
sillä jo kopissa se mekasti vihaisena kuin ampiainen,
sykeröletit aukesi ja kisatakki ratkesi,
juuri tänään mikään ei onnistu, vaikka yrittäisit kaikkesi,
radalla tunnelma on huvittavan totinen,
rivakasti ravaamme aivan valkoisia aitoja hipoen,
parisen kertaa saattoi takajalka ihan liki suhahtaa,
kun äkäistä tammaa ulkopohje kiukuttaa,
ei auta pruut tai soo, kun verkassakin oli tulla käsirysy,
kuulemma lopussa kiitos seisoo, vaan paikallaan ei ratsuni pysy.
Teksti ei saanut minussa suurempia tunteita aikaan, oli vähän sellainen väkinäisen oloinen. Ihan hieno idea ja ajatus, mutta toteutus ei kohdannut mielestäni lopputulosta. Oli kyllä runona nätti, mutta itse en ”lämmennyt” toteutukselle.
12. Susanna (VRL-03881) ‐ Drømfare
Rontti, senkin possu,
ensin aivan tossu.
Hoitaessa helppo,
varustuskin kelpo.
Vaan kun päästiin verkkaan,
tuli hätä, hoppu.
Radalla vasta ongelmia,
pelottavia syöjättäriä,
pienen ponin painajaisia.
Pillinvihellyksestä
ulos mentiin ja vauhdilla.
Väkisin huumoritetun oloinen eikä oikein miellyttänyt. Tuli sellainen fiilis, että kirjoitettu väkisin jotain nopeassa ajassa ja yritetty muuta kuin mihin itse pystyy. Olisi voinut kirjoittaa enemmän ns. itse ja harkitusti.
2. Vaativa A
Hyvin tasainen luokka! Kaikilla oli oikein kivoja, sujuvia tekstejä ja niiden järjestykseen laittaminen vaati vähän pähkäilyä. Kärkeen sijoituttiin kuitenkin nokkelalla, mielikuvituksellisella kerronnalla ja hauskalla pikku runolla.
1. coupie (VRL-11889) – No Shows
Uusittu opas onnistuneeseen kisapäivään: koeratsasta hevonen maanantaina, osta se tiistaina ja osallistu sillä koulukilpailuihin keskiviikkona.
Ajatuksen tasolla yllä esitelty konsepti on toki ihan toimiva. Kuski, allekirjoittanut, osaa periaatteessa hommansa ja hevonen, oikein kiva ja kokenut No Shows, on todistetusti joskus tampannut läpi teknisemmänkin radan kuin vaativan A:n. Ei sillä niin väliä, että koeratsastus oli ollut kaikkea muuta kuin silkkaa nautintoa ja ilotulitusta alusta loppuun, tai että W:n kotiuduttua oli se ensi töikseen kiskonut minua perässään pitkin jäistä tallipihaa. Ehkä kolmas päivä toden sanoo ja yhteisymmärrys orin kanssa löytyy verryttelykentältä. Ehkä ei, mutta silti en voinut olla innostumatta ajatuksesta, että pääsisin saman tien näkemään ja näyttämään muillekin, mihin W:stä oikeasti oli.
Pieni epävarmuus iski kuitenkin tajuntaan siinä vaiheessa, kun kello kuusi keskiviikkoaamuna kökötin W narun päässä tallipihalla ja yritin saada oria viittä metriä lähemmäs kuljetusautoa. Hevosen ylenkatse oli silminnähtävää: se mulkoili minua ylhäisistä korkeuksistaan muistuttaen huomattavasti enemmän isoa, mustaa lohikäärmettä kuin hevosta, enkä olisi yhtään hämmästynyt, jos se olisi seuraavaksi syössyt sieraimistaan tulta.
Puolta tuntia myöhemmin minä sitten istuin vetoauton etupenkillä hammasta purren ja pitelin olkapäätäni, johon W oli harjaantuneesti onnistunut teroittamaan hampaansa. Kuskin paikalla valmentajani Lindgren pyöritteli päätään ja ripitti minua siitä, kuinka kisoihin ei lähdetty harjoittelemaan vaan pärjäämään. Viime tipassa paikalle saapuneella Lindgrenillä oli loppujen lopuksi kestänyt neljä sekuntia saada W koppiin: yhden mies oli kuluttanut hevoselle murahtamiseen ja loput sen lastaussiltaa pitkin taluttamiseen.
Niin helppoa sen on, kun sen osaa. Toivoa sopii, että sama pätisi kouluratsastukseenkin, sillä kyllä me sen osasimme, minä ja W molemmat – erillisinä yksikköinä ainakin.
2. Milja (VRL-00692) – Chanté VH14-031-0336
Chantén harja hapsottaa,
vaik radalle pitäis jo viipottaa.
Kampa käteen ja äkkiä letittämään,
muuten joudun tuomareille selittämään.
Ei parane radalle rumana mennä,
ettei sieltä ennen aikoja ulos lennä.
Kumilenkit vaan on kadoksissa taas,
äh, ja nyt ne ainoatkin pitkin poikin maas.
Hoitaja ne mulle nopeasti kerää
ja pian totean: tää riittää tällä erää.
Nyt kelpaa mennä tuomareiden eteen,
kauniina turpakarvasta kavionjälkeen.
3. Odelie (VRL-08973) – Nessrescue
Jännitti. Siis todellakin jännitti aivan liikaa. Harjasin Nessun mustaa kiiltävää karvaa jo todennäköisesti kolmatta varttia. En ollut saanut mitään aikaiseksi, en siis yhtään mitään. Tai no olihan tamman harja jo laitettu kauniisti sykerölle ja häntäkin letitetty, mutta varusteet lepäsivät edelleen lainakarsinan edessä odottamassa minua. Ryhdistäydyin, tai ainakin yritin, ja asetin satulan Nessun selkään. Se painoi korvansa ensin luimuun, mutta kääntyi sitten takaisin heinäkasan puoleen, jonka olin sille tiputtanut.
”Ootko kohta valmis?” innostunut ystäväni ilmestyi karsinan ovelle.
”No en ole, mä en taida pystyä tähän” sopersin ja hapuilin suitsia karsinan ulkopuolelta.
”Hei meneppäs tohon ulos haukkaamaan happea, mä laitan ton kuntoon” ystäväni totesi ja hätisti minut tallista ulos.
Ulkona oli kylmä, mutta kevyt lumikerros teki luonnosta kauniin ja niin tyynen. Se rauhoitti minuakin. Kiiltäväksi hinkatut hevosivat ravasivat hoitajineen vierestäni vähän väliä ja pärskivät innokkaan oloisina kylmässä alkutalven ilmassa. Kirpeä tuuli puhalsi aivoissa asti ja jäädytti viimeisenkin ajatuksen päästä, ihan jokaisen, jopa jännityksen. Meinasin palata jo talliin, kun tunsin kosketuksen olkapäälläni. Hämmentyneenä käännyin ympäri ja kohtasin smaragdin vihreät silmät ja pehmeän hymyn.
”Etkai sä taas jännitä?” miehen karhea ääni tuuditti minua ja sai polveni notkahtamaan.
”Mitä sä täällä teet?” hämmennyin ja kosketin miehen rintaa kevyesti.
”Tulin pitämään huolen, että vaimoni ei jännitä radalla ja että pikkuset on turvassa” hän vastasi ja painoi pehmeän suudelman huulilleni. Hänen kätensä liukuivat lantiolta vatsalleni. Vatsalleni, jossa kaksi pikkuista kasvoivat. Viimeiset kisat ja sitten oli aika heittää hyvästit ratsastukselle ainakin hetkeksi. Olin valmis. Olin valmis nousemaan hevosen selkään ja antamaan kaikkeni. Viimeisen ratsastukseni kunniaksi.
4. Otterley Wilson (VRL-12757) – Hopeatuulen Diamond VH14-031-0528
Kilpailuihin lähteminen Diamondin kanssa sujui kuten tavallista. Tamma oli puunattu ja letitetty ihan viimeisen päälle ja lopuksi paketoitu kuljetussuojiin. Kisahoitajan aloittaessa tamman maanittelua kuljetusautoon, kävin vielä viimeistä kertaa läpi pakkaamiani varusteita muistilistasta, jonka olin kerrankin fiksuna tehnyt itselleni.
”Kumilenkkejä löytyy, hakaneuloja löytyy, hiuslakkaa löytyy…” mutisin itsekseni tarkastaessani varustekaapin pienimmätkin lokerot. Suljin kaapin oven tyytyväisenä myhäillen ja luin listan vielä kertaalleen läpi. ”Totta kai suitset ja satula-” pysähdyin kuin seinään ja ryntäsin takaisin kaapille. Riuhtaisin kaapin oven auki ja tuijotin typötyhjää satulanpaikkaa.
”Kuka hemmetin saapas on vienyt mun satulan!” karjuin ja ryntäsin takaisin talliin etsimään johtolankoja niin Diamondin karsinapaikalta kuin myös tallin satulahuoneesta. Missään ei näkynyt jälkeäkään satulasta. Kello lähestyi uhkaavasti sitä aikaa, jolloin oli jo aivan ehdottomasti lähdettävä kohti Pikkulinnun talli ja näin jo sieluni silmin, kuinka suorittaisin Vaativan B:n rataa tyylikkäästi ilman satulaa. Samalla yritin epätoivoisesti kelata päässäni kouluratsastuksen sääntökirjaa miettien, hylättäisiinkö ratsukko tällaisesta tempauksesta.
”Terve Otter! Mitä te vielä täällä teette?” tallin ovelle ilmestynyt ratsuttajamme Andreas onnistui säikäyttämään minut perinpohjaisesti. ”Joku saamarin ku-” aloitan jupisemisen ja samalla katseeni naulautuu miehen taluttamaan hevoseen – tai tarkemmin sanottuna hevosen selkään. ”Mä antaisin sulle potkut, jos ei ois niin kiire!” ärjäisen ja nappaan satulan itselleni. Kiikutan sen täyttä kyytiä kuljetusautolle samalla sadatellen kuratahroja, joita juuri eilen illalla hinkuttamaani nahkapintaan on ilmestynyt.
”Löyty… kato kuinka rapanen… vaivalla hinkattu.. uudet työntekijät… pitäs syöttää poneille…” puuskutan istahtaessani vihdoin autoon. ”Miksei se kaasu oo jo pohjassa?” tuhahdan kisahoitajalleni, joka on armollisesti istunut ratin taakse, sillä minu kyydillä olisimme varmasti olleet jo ojassa. Kun auto vihdoin hurahtaa käyntiin, suljen silmäni, huokaisen ja nojaan syvälle pelkääjänpaikan penkkiin. Kilpailut – täältä tullaan!
5. Pulmu N. (VRL-00102 – Enzo VH13-013-0077
Ketähän huomisiin kisoihin tulla tupsahtaa,
toivottavasti ne satulasta alas radalla muksahtaa.
Herätyskello aamulla soimaan pärähtää,
makoisilta unilta kehtaa herättää.
Pitää laittaa tukka nopeasti nutturalle,
täytyy toivoa etten näytä sutturalle.
Perhanan koni verkassa pukkihyppyjä tulittaa,
kehtaankohan sitä raipalla kurittaa?
Kun raippa alkaa tiuhaan viuhtoa,
alkaa toimihenkilöllä pilliin puhallus kiehtoa.
Onneks tajuan heti lopettaa,
sekös kanssakilpailijoita sapettaa.
6. wishmaster (VRL-02889) – Devilish Rotfuchs VH14-044-0053
Aamulla heräsin säpsähtäen 6:36 – olin nukkunut pommiin! Karjaisin muutaman ärräpään ampaistessani pikavauhdilla hampaidenpesun kautta talliin. Tallissa hääräili jo hikisenä Linda, joka lupautui lähtemään kanssani kisoihin. Huomatessaan minut, Linda pysähtyi paikoilleen katsoen minua kysyvästi kulmiensa alta. Vastasin samalla mitalla takaisin, kunnes hän osoitti jalkojani; olin unohtanut vaihtaa housut ja tyytyväisenä lampsin vielä pinkki-mustaruudullisissa flanellipöksyissäni…. Murahdin kyllästyneenä ja painelin takaisin sisään vaihtamaan housut. Ehdin matkalla jo manata moneen otteeseen, etten pääsisi tänään lainkaan kisapaikalle.
Vihdoin päästessäni takaisin tallille, oli Linda jo pakannut varusteita hevosrekan tavaratilaan. Niimpä loikkasin itse rekan rattiin ja ajattelin laittaa sen jo hyvissä ajoin käyntiin – vanha rousku kaipasi hyvää lämmittelyä ennen liikkeeseen lähtöä. Kääntäessäni avainta peltiromu vain yskähteli epätoivoisesti. Kirosin sydämeni pohjasta ja kuinka ollakaan useamman kokeilun jälkeen se hörähti käymään ruosteisesti, mutta käynnistyipähän ainakin! Juoksin talliin hakemaan Kettua, jolla olisi pitänyt olla jo kuljetusvarusteet päällä. Päästessäni karsinalle meinasin repiä hiukset päästäni ja karjaisin: ”Linda!! Mitä mä olen sanonut Ketun jättämisestä vapaaksi loimi päällä!” Linda kiirehti karsinalle posket punoittaen ja hetken toljotimme hiljaisuudessa turpeen sekaan revittyä vasta ostettua kuljetusloimea. Ei auttanut, kuin hakea toinen loimi ja kiikuttaa revitty roskiin. Lastasin Ketun ja Nellan rekkaan, jotta voisimme päästä vihdoin liikkeelle.
Ajellessani kohti Pikkulinnun tallia, olin vieläkin aivan uninen, eikä silmäni meinanneet millään pysyä auki. Toisella kädellä mussutin pikaisesti väsäämääni aamiaisleipää, samalla höpötellen Lindalle niitä näitä. Äkkiä rauhallinen ajo kuitenkin muuttui joksikin aivan muuksi; valotauluun syttyi punainen stop-valo. Viskasin leipäni vahingossa lattialle ja tein hurjan jarrutuksen bussipysäkille. ”Tää romu keittää taas! Pitää päästää paineet jäähdytysnestesäiliöstä…”, huokaisin noustessani pihalle. Päästessäni käsiksi jäähdytysnestesäiliöön, en ehtinyt kuitenkaan ruuvata korkkia auki kuin muutaman kierroksen, ennen kuin se sinkosi varoittamatta valtavalla paineella maantien ylitse vastakkaisen puolen viljapellolle saakka. Hölmistyneenä jäin tuijottamaan, kun sininen korkki hävisi peltoon, enkä tosiaan tiennyt mitä tehdä. Päätin kuitenkin, että en tässä vaiheessa enää jättäisi kilpailuja väliin, joten hyppäsin takaisin rattiin ja lähdin ajamaan ilman korkkia kisoihin.
Kuin ihmeen kaupalla pääsimme viimein saapumaan Pikkulinnun tallille, jossa kilpailut olivat jo käynnistyneet. Ei auttanut kuin painella vauhdikkaasti ilmoittautumaan, kun Linda jäi laittamaan ratsujani kuntoon.
7. Oresama (VRL-02753) – Dictator FIN VH13-031-0270
Ennen kuin sen päivän kilpailut virallisesti alkoivat, laskeutui ensimmäinen raskas lumihiutale Pikkulinnun tallin hiekkakentälle. Se suli heti, ja minusta se oli huolestuttava enne. Aikaisemmin olin odottanut kisojen ja oman luokkamme alkamista rauhallisena. Luotettava musta orini loi minuun violetin katseensa. Se oli rauhallinen. Se oli silmäillyt kohteliaasti muutamia tallin tammoja, jotka flirttailivat sille kauempaa haasta hiljaisina. Aamulla se oli kävellyt niin kiltisti kuljetusautoon, että minua oli itkettänyt kahdeksan minuuttia onnesta, mutta ei yhtään enempää, eikä kovin paljoa vähempää. Kilpakumppaneita kerääntyi hiljalleen ympärillemme räntäsateeseen, ja ensimmäisen luokan ratsastajat satuloivat ratsujaan lämmitelläkseen ne sivummalla ennen suoritusta. Raskas musta orini lepuutti päätään olkapäälläni hämmästyttävän kevyesti Olin sitonut sen halvalla riimunarilla kuljetusauton kylkeen. Kisojen alkuun, ensimmäiseen luokkaan oli kahvikupillisen verran aikaa. Ehtisin käydä tallin kioskilla.
KRJ-kouluratsastuskilpailut 11.10.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen tämän vuoden viimeisiin seura- ja aluetason kouluratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 11.10.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 10.10.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo D (seurataso) vaikeustaso 0
2. Helppo C (seurataso) vaikeustaso 0
3. Helppo B (aluetaso) vaikeustaso 1
4. Helppo A (aluetaso) vaikeustaso 2
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tulostilanne
Tulokset ovat tulleet.
Osallistujat
1. Helppo D (seurataso)
Eigra (VRL-06934) – Pennonen VH13-018-0712
Eigra (VRL-06934) – KRB Nigella VH05-031-0633
Eigra (VRL-06934) – WNG Panthera VH14-043-0122
Marz. (VRL-08157) – Blackburns Bo Chablis VH12-027-0307
Susanna (VRL-03881) – Hetken Runotar VH14-018-1550
Susanna (VRL-03881) – Hetken Surusilmä VH14-018-1551
Jayde (VRL-05186) – Lille Juni VH14-028-0314
Cannabia (VRL-00033) – Pharao F VH14-031-0966
Cannabia (VRL-00033) – Marvellous Dancetté VH14-031-0975
Cannabia (VRL-00033) – Marvellous Ubiquarian VH14-031-0977
sandi (VRL-07737) – Sandi’s Apollon VH14-034-0091
sandi (VRL-07737) – Trust the Pink Winds VH14-034-0089
sandi (VRL-07737) – Starway’s Fiery Rose VH14-034-0092
Milja (VRL-00692) – Oldfinion Amalie VH14-013-0035
2. Helppo C (seurataso)
Eigra (VRL-06934) – Pennonen VH13-018-0712
Eigra (VRL-06934) – KRB Nigella VH05-031-0633
Eigra (VRL-06934) – WNG Panthera VH14-043-0122
Marz. (VRL-08157) – Blackburns Bo Chablis VH12-027-0307
Susanna (VRL-03881) – Hetken Runotar VH14-018-1550
Susanna (VRL-03881) – Hetken Surusilmä VH14-018-1551
Jayde (VRL-05186) – Lille Juni VH14-028-0314
Kida (VRL-08368) – Kaarnan Julius VH14-018-1664
Cannabia (VRL-00033) – Pharao F VH14-031-0966
Cannabia (VRL-00033) – Marvellous Dancetté VH14-031-0975
Cannabia (VRL-00033) – Marvellous Ubiquarian VH14-031-0977
taffel (VRL-08761) – Northward Belerian VH14-267-0002
sandi (VRL-07737) – Silver’s Lemon Ice VH14-035-0188
sandi (VRL-07737) – Tracey boy VH05-077-9928
sandi (VRL-07737) – Starling Birdsong VH14-085-0025
Milja (VRL-00692) – Oldfinion Amalie VH14-013-0035
3. Helppo B (aluetaso)
Jayde (VRL-05186) – Damaskos VH14-011-0481
Jayde (VRL-05186) – Marvellous Requiem VH14-011-0421
Jayde (VRL-05186) – Lille Juni VH14-028-0314
Kida (VRL-08368) – Kaarnan Julius VH14-018-1664
Cannabia (VRL-00033) – Palon Puhti VH14-018-1272
Cannabia (VRL-00033) – Marvellous Biloquist VH14-031-0967
Cannabia (VRL-00033) – Caelia Aeris VH14-044-0388
sandi (VRL-07737) – Padawan SS VH14-253-0006
sandi (VRL-07737) – Sydänyön Panda VH14-253-0007
sandi (VRL-07737) – A New Hope SS VH14-253-0004
4. Helppo A (aluetaso)
Jayde (VRL-05186) – Aisha v.d. Duren VH14-040-0137
taffel (VRL-08761) – Riihikorven Katnissa VH14-018-1527
taffel (VRL-08761) – Hasselbys Lucinda VH14-043-0120
taffel (VRL-08761) – Vikern VH14-267-0001
sandi (VRL-07737) – Caratz Vegas VH06-031-2783
sandi (VRL-07737) – The Phantom Of The Opera VH14-031-0927
sandi (VRL-07737) – Summerfun 99 VH14-031-0946
ERJ-esteratsastuskilpailut 8.10.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen seura- ja aluetason esteratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 08.10.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 07.10.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. 40 cm (seurataso) vaikeustaso 0
2. 60 cm (seurataso) vaikeustaso 0
3. 80 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
4. 100 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Osallistujat
1. 40 cm (seurataso)
Assi (VRL-01285) – Sylvin Ystävä VH14-018-1604
Assi (VRL-01285) – Sylvin Sikuriina VH14-018-1605
CC. (VRL-02198) – Foxvale Trix xx VH14-006-0450
sandi (VRL-07737) – Hiewatha Zorro VH00-017-3208
sandi (VRL-07737) – Fun One CHA VH03-017-3307
sandi (VRL-07737) – NHM Black Rose VH00-017-6023
Scilla (VRL-00091) – M.K. Leijonamieli VH05-018-9706
Scilla (VRL-00091) – Razorblade Kiss NR VH11-031-0006
Scilla (VRL-00091) – Hidden Broadway xx VH14-006-0461
audrey (VRL-01636) – Nymphaea VH14-035-0172
audrey (VRL-01636) – Will-O’-Wisp VH14-035-0173
Loci (VRL-12679) – Pretending Disaster VH14-017-0604
Loci (VRL-12679) – Disaster v. Moons VH14-017-0600
Loci (VRL-12679) – Pendowel VH14-079-0003
Jayde (VRL-05186) – RSA Lancelot VH14-031-0959
Jayde (VRL-05186) – Cataphractarius VH14-048-0041
Nora (VRL-02066) – Boromir Dawn VH13-023-0120
2. 60 cm (seurataso)
Assi (VRL-01285) – Sylvin Ystävä VH14-018-1604
Assi (VRL-01285) – Sylvin Sikuriina VH14-018-1605
CC. (VRL-02198) – Foxvale Trix xx VH14-006-0450
sandi (VRL-07737) – Quiero’s S. Small Bird VH14-006-0446
sandi (VRL-07737) – Quiero’s Thunderstruck VH14-006-0440
sandi (VRL-07737) – Quiero’s I Saw a Pink Elephant VH14-006-0439
Scilla (VRL-00091) – M.K. Leijonamieli VH05-018-9706
Scilla (VRL-00091) – Razorblade Kiss NR VH11-031-0006
Scilla (VRL-00091) – She’s Electric xx VH14-006-0460
audrey (VRL-01636) – Nymphaea VH14-035-0172
audrey (VRL-01636) – Will-O’-Wisp VH14-035-0173
Loci (VRL-12679) – Pretending Disaster VH14-017-0604
Loci (VRL-12679) – Disaster v. Moons VH14-017-0600
Loci (VRL-12679) – Pendowel VH14-079-0003
Jayde (VRL-05186) – RSA Lancelot VH14-031-0959
Jayde (VRL-05186) – Cataphractarius VH14-048-0041
Nora (VRL-02066) – Boromir Dawn VH13-023-0120
3. 80 cm (aluetaso)
Marz. (VRL-08157) – Viimeinen Korpiurpo VH14-018-1531
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
Assi (VRL-01285) – Gryphon VH14-029-0399
CC. (VRL-02198) – Yes No Or Maybe xx VH14-006-0469
CC. (VRL-02198) – Being Alive Ring xx VH14-006-0453
sandi (VRL-07737) – Cedion Penn Llinyn VH13-022-0108
sandi (VRL-07737) – Romance KN VH00-099-1362
sandi (VRL-07737) – Llygedyn Rhamant VH14-026-0155
Scilla (VRL-00091) – Veronica Fever xx VH14-006-0462
Scilla (VRL-00091) – Kaamosmaan Karonka VH02-018-1906
Scilla (VRL-00091) – Kuujärven Hilpeä Hipsuttaja VH05-018-9953
Jayde (VRL-05186) – Vipera VH14-011-0079
Jayde (VRL-05186) – RSA Everett VH14-031-0916
4. 100 cm (aluetaso)
Marz. (VRL-08157) – Viimeinen Korpiurpo VH14-018-1531
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
Assi (VRL-01285) – Gryphon VH14-029-0399
CC. (VRL-02198) – Yes No Or Maybe xx VH14-006-0469
CC. (VRL-02198) – Being Alive Ring xx VH14-006-0453
sandi (VRL-07737) – Leroy PB VH14-011-0486
sandi (VRL-07737) – Atlant QTB VH14-006-0430
sandi (VRL-07737) – Kingston Tristram VH14-021-0468
Scilla (VRL-00091) – Veronica Fever xx VH14-006-0462
Scilla (VRL-00091) – Kaamosmaan Karonka VH02-018-1906
Scilla (VRL-00091) – Kuujärven Hilpeä Hipsuttaja VH05-018-9953
Jayde (VRL-05186) – Vipera VH14-011-0079
Jayde (VRL-05186) – RSA Everett VH14-031-0916
KRJ-kouluratsastuskilpailut 4.10.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen seura- ja aluetason kouluratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 04.10.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 03.10.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo D (seurataso) vaikeustaso 0
2. Helppo C (seurataso) vaikeustaso 0
3. Helppo B (aluetaso) vaikeustaso 1
4. Helppo A (aluetaso) vaikeustaso 2
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tulostilanne
Tulokset ovat tulleet.
Osallistujat
1. Helppo D (seurataso)
Marz. (VRL-08157) – Blackburns Bo Chablis VH12-027-0307
Assi (VRL-01285) – Faraday Cliff VH14-011-0435
Chao (VRL-02415) – Ceridwen VH13-029-0459
Chao (VRL-02415) – Sans Laisser des Traces XVI VH14-031-0945
Chao (VRL-02415) – Trio Starless VH14-035-0184
taffel (VRL-08761) – Hasselbys Lucinda VH14-043-0120
taffel (VRL-08761) – Vikern VH14-267-0001
Cannabia (VRL-00033) – Siniän Helmililja VH14-018-1282
Cannabia (VRL-00033) – Pohjanpalon Wilppu VH14-018-1285
Scilla (VRL-00091) – Virvatulen Iso Mutta Komea VH05-018-9853
Scilla (VRL-00091) – Metsätähden Ero VH05-018-9883
Scilla (VRL-00091) – Kuujärven Hilpeä Hipsuttaja VH05-018-9953
audrey (VRL-01636) – Cherrymist Lilybird VH14-035-0183
sandi (VRL-07737) – Quiero’s Thunderstruck VH14-006-0440
sandi (VRL-07737) – Texas Suicide VH14-006-0433
sandi (VRL-07737) – Quiero’s I Saw a Pink Elephant VH14-006-0439
Sani (VRL-10954) – Keijulaakson Louhi VH14-018-1051
Sani (VRL-10954) – Dayita Daya VH14-050-0019
Sani (VRL-10954) – Marcellus VH14-141-0012
Jayde (VRL-05186) – Damaskos VH14-011-0481
Jayde (VRL-05186) – Sokerikuun Cha-Cha VH14-011-0447
Jayde (VRL-05186) – Lille Juni VH14-028-0314
Kerppa (VRL-00631) – Sydänyön Elosalama VH14-018-1399
Kerppa (VRL-00631) – Founder Ring x VH14-034-0081
Kerppa (VRL-00631) – Egyptian Vegas x VH14-034-0055
Milja (VRL-00692) – Oldfinion Amalie VH14-013-0035
2. Helppo C (seurataso)
Marz. (VRL-08157) – Blackburns Bo Chablis VH12-027-0307
kioko (VRL-00459) – Fable Yowai VH14-027-0105
Assi (VRL-01285) – Faraday Cliff VH14-011-0435
Chao (VRL-02415) – Chilin Kinky VH11-011-0034
Chao (VRL-02415) – Chilin Seena VH11-011-0098
Chao (VRL-02415) – Coco Jamboo Crow VH14-017-0593
taffel (VRL-08761) – Hasselbys Lucinda VH14-043-0120
taffel (VRL-08761) – Vikern VH14-267-0001
Cannabia (VRL-00033) – Siniän Helmililja VH14-018-1282
Cannabia (VRL-00033) – Pohjanpalon Wilppu VH14-018-1285
Scilla (VRL-00091) – Metsätähden Ero VH05-018-9883
Scilla (VRL-00091) – Kuujärven Hilpeä Hipsuttaja VH05-018-9953
Scilla (VRL-00091) – Kaamosmaan Karonka VH02-018-1906
audrey (VRL-01636) – Cherrymist Lilybird VH14-035-0183
sandi (VRL-07737) – Quiero’s S. Small Bird VH14-006-0446
sandi (VRL-07737) – Faraol de Trans VH14-006-0436
sandi (VRL-07737) – SL De Rien Carioso VH14-006-0441
Sani (VRL-10954) – Marcellus VH14-141-0012
Sani (VRL-10954) – Mist Vorhang VH14-141-0008
Sani (VRL-10954) – Melitta VH14-141-0011
Jayde (VRL-05186) – Damaskos VH14-011-0481
Jayde (VRL-05186) – Sokerikuun Cha-Cha VH14-011-0447
Jayde (VRL-05186) – Lille Juni VH14-028-0314
Kerppa (VRL-00631) – Sydänyön Elosalama VH14-018-1399
Kerppa (VRL-00631) – Founder Ring x VH14-034-0081
Kerppa (VRL-00631) – Egyptian Vegas x VH14-034-0055
Milja (VRL-00692) – Oldfinion Amalie VH14-013-0035
3. Helppo B (aluetaso)
Assi (VRL-01285) – Cambriach Saraid VH14-035-0167
Chao (VRL-02415) – Alhildr Picar VH13-053-0183
Chao (VRL-02415) – Eir Picar VH13-053-0184
Chao (VRL-02415) – Droplaug VH13-053-0185
Pulmu N. (VRL-00102) – Katinas Sweetie VH14-043-0091
taffel (VRL-08761) – Riiviöiden Ranttalityttö VH14-018-1516
taffel (VRL-08761) – Riihikorven Katnissa VH14-018-1527
taffel (VRL-08761) – Northward Belerian VH14-267-0002
Scilla (VRL-00091) – Luanan Ukonhattu VH05-018-9437
Scilla (VRL-00091) – FNS Eepos VH05-018-9847
sandi (VRL-07737) – B.A. Proud And Beautiful VH14-040-0119
sandi (VRL-07737) – Diamonddreams VH14-021-0460
sandi (VRL-07737) – Drap de Berry VH14-021-0461
Sani (VRL-10954) – Abd al Alim ox VH14-003-0351
Sani (VRL-10954) – Yankee Doodle VH14-024-0051
Sani (VRL-10954) – Braut Des Wolf VH14-141-0005
Kerppa (VRL-00631) – Aloha de Poemé VH14-044-0344
4. Helppo A (aluetaso)
Assi (VRL-01285) – Cambriach Saraid VH14-035-0167
Chao (VRL-02415) – Duren Nova VH13-040-0303
Chao (VRL-02415) – Illusia v.d. Duren VH13-040-0304
Chao (VRL-02415) – Toomas v.d. Duren VH13-040-0374
Pulmu N. (VRL-00102) – Katinas Sweetie VH14-043-0091
Scilla (VRL-00091) – Luanan Ukonhattu VH05-018-9437
Scilla (VRL-00091) – FNS Eepos VH05-018-9847
sandi (VRL-07737) – Caramon NON VH14-021-0422
sandi (VRL-07737) – Obvious Ballade SIN VH14-013-0144
sandi (VRL-07737) – Coppélia Dei VH13-017-0605
Kerppa (VRL-00631) – Aloha de Poemé VH14-044-0344
KRJ-kouluratsastuskilpailut 27.9.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen seura- ja aluetason kouluratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 27.09.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 26.09.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo D (seurataso) vaikeustaso 0
2. Helppo C (seurataso) vaikeustaso 0
3. Helppo B (aluetaso) vaikeustaso 1
4. Helppo A (aluetaso) vaikeustaso 2
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tulostilanne
Tulokset ovat tulleet.
Osallistujat
1. Helppo D (seurataso)
taffel (VRL-08761) – Glowmoor Quitita VH14-017-0557
taffel (VRL-08761) – Riiviöiden Ranttalityttö VH14-018-1516
taffel (VRL-08761) – Riihikorven Katnissa VH14-018-1527
Assi (VRL-01285) – Trze Sebastian VH14-021-0334
Assi (VRL-01285) – Summerwind Vegas VH14-044-0316
Jayde (VRL-05186) – Marvellous Requiem VH14-011-0421
Chao (VRL-02415) – Quiero’s Santorino xx VH14-006-0426
Chao (VRL-02415) – Scaon Rebekah VH13-011-0440
Chao (VRL-02415) – Lucky Duck Vegas VH13-031-0277
feiarth (VRL-06389) – Visterin Jaara VH14-018-1543
sandi (VRL-07737) – Kuujärven Violet VH14-029-0396
sandi (VRL-07737) – B.A. Proud And Beautiful VH14-040-0119
sandi (VRL-07737) – Nox Vegas VH14-021-0436
Kerppa (VRL-00631) – Sydänyön Elosalama VH14-018-1399
2. Helppo C (seurataso)
taffel (VRL-08761) – Hasselbys Lucinda VH14-043-0120
taffel (VRL-08761) – Vikern VH14-267-0001
taffel (VRL-08761) – Northward Belerian VH14-267-0002
Assi (VRL-01285) – Trze Sebastian VH14-021-0334
Assi (VRL-01285) – Summerwind Vegas VH14-044-0316
Jayde (VRL-05186) – Marvellous Requiem VH14-011-0421
Chao (VRL-02415) – Ricochette Vegas VH13-031-0265
Chao (VRL-02415) – Yasmeen al Jawna ox VH12-003-0714
Chao (VRL-02415) – Elfat Indira ox VH12-003-0715
feiarth (VRL-06389) – Visterin Jaara VH14-018-1543
sandi (VRL-07737) – Allthatjazz Vegas VH14-044-0350
sandi (VRL-07737) – Grigori Vegas VH14-031-0859
sandi (VRL-07737) – Midnight’s Santer Wei VH14-006-0427
Kairan (VRL-00278) – Pikku Knihti VH05-018-9535
Kerppa (VRL-00631) – Jacob SZ x VH13-034-0055
Kerppa (VRL-00631) – Founder Ring x VH14-034-0081
Kerppa (VRL-00631) – Jannette SZ x VH13-034-0046
3. Helppo B (aluetaso)
Wnni (VRL-11794) – Amatsoni VH14-018-0847
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
taffel (VRL-08761) – Javelin Gone Bananas VH14-081-0006
Pulmu N. (VRL-00102) – Anika VH14-021-0442
Pulmu N. (VRL-00102) – Elke VH14-021-0443
Pulmu N. (VRL-00102) – Kassandra VH14-021-0444
Chao (VRL-02415) – FGR Evelyn VH13-017-0622
Chao (VRL-02415) – Bentley’s Frianne VH13-017-0625
Chao (VRL-02415) – Lilo WU VH13-017-0657
Jayde (VRL-05186) – Katinas Paloma VH14-043-0118
Rim (VRL-02488) – Silverbrand Double Trouble VH14-044-0334
feiarth (VRL-06389) – Hiiska VH13-018-1408
sandi (VRL-07737) – Gold Kanet Vegas VH14-006-0407
sandi (VRL-07737) – Caribou Vegas VH14-013-0135
sandi (VRL-07737) – Altica Vegas VH11-021-0292
Kairan (VRL-00278) – Aura Brillé VH13-006-0143
Kairan (VRL-00278) – Cyllarus VH14-054-0003
Kairan (VRL-00278) – Falinen Rosalina VH13-057-0011
Kida (VRL-08368) – Fiktion Pasma VH14-018-1492
Kida (VRL-08368) – Pekaani VH14-018-1497
Kida (VRL-08368) – Mahonki VH14-018-1499
Kerppa (VRL-00631) – Egyptian Vegas x VH14-034-0055
Kerppa (VRL-00631) – Aloha de Poemé VH14-044-0344
Kerppa (VRL-00631) – Ferya de Poemé VH14-044-0345
4. Helppo A (aluetaso)
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
Pulmu N. (VRL-00102) – Anika VH14-021-0442
Pulmu N. (VRL-00102) – Elke VH14-021-0443
Pulmu N. (VRL-00102) – Kassandra VH14-021-0444
Chao (VRL-02415) – Castiel van Holmes VH14-040-0024
Chao (VRL-02415) – Lacrissa VH11-040-0237
Chao (VRL-02415) – Camelot VH14-077-0043
Rim (VRL-02488) – Silverbrand Sazerac VH14-044-0335
Rim (VRL-02488) – Crayon Tinkerbeat VH14-044-0302
Rim (VRL-02488) – Silverbrand Scintilla VH14-044-0336
sandi (VRL-07737) – Caratz Vegas VH06-031-2783
sandi (VRL-07737) – Harlequin Vegas VH14-031-0853
sandi (VRL-07737) – Malachite Vegas VH14-031-0854
Kairan (VRL-00278) – Presta Svjatopolk VH12-001-0414
Kairan (VRL-00278) – Cyllarus VH14-054-0003
Kairan (VRL-00278) – Falinen Rosalina VH13-057-0011
Kida (VRL-08368) – Fiktion Pasma VH14-018-1492
Kida (VRL-08368) – Pekaani VH14-018-1497
Kida (VRL-08368) – Mahonki VH14-018-1499
Kerppa (VRL-00631) – Dylan de Poemé VH14-021-0426
Kerppa (VRL-00631) – Poem’s Juliet VH14-031-0816
Kerppa (VRL-00631) – Curse de Poemé VH14-044-0343
ERJ-esteratsastuskilpailut 1.10.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen seura- ja aluetason esteratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 01.10.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 30.09.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. 40 cm (seurataso) vaikeustaso 0
2. 60 cm (seurataso) vaikeustaso 0
3. 80 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
4. 100 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Osallistujat
1. 40 cm (seurataso)
Miranda (VRL-02053) – Hurmeen Alofina VH14-029-0369
Miranda (VRL-02053) – Aurea Oraculo VH14-014-0123
Miranda (VRL-02053) – Aeolus Fortis VH14-031-0833
Tossah (VRL-02207) – Omenahymy VH14-018-1193
Tossah (VRL-02207) – Appawax VH14-076-0022
Tossah (VRL-02207) – Kings al-Zey ox VH12-003-0721
elen (VRL-01863) – Jackpot’s Jitterbug VH14-027-0093
elen (VRL-01863) – Onnenkengän Tilly VH14-027-0163
elen (VRL-01863) – Koivikon Casper VH03-027-4744
Paris (VRL-12099) – Londonberry VH14-044-0375
Paris (VRL-12099) – Cadetta VH14-044-0376
Paris (VRL-12099) – Cleopatra VH14-044-0377
misery. (VRL-01080) – Poseidon Casta VH14-017-0554
misery. (VRL-01080) – Moon Talviina VH14-018-1594
misery. (VRL-01080) – Moon Hulmiina VH14-018-1595
Jayde (VRL-05186) – Vipera VH14-011-0079
Jayde (VRL-05186) – RSA Everett VH14-031-0916
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
Assi (VRL-01285) – Gryphon VH14-029-0399
taffel (VRL-08761) – Riiviöiden Ranttalityttö VH14-018-1516
taffel (VRL-08761) – Ørnulf Ørn VH14-267-0003
taffel (VRL-08761) – Finhalen VH14-267-0004
Cannabia (VRL-00033) – Usvan Umaami VH14-018-1289
Cannabia (VRL-00033) – Sopertaja VH14-018-1292
Meow (VRL-10122) – Wschowa z Trze VH14-003-0333
Meow (VRL-10122) – Monopolia Rior x VH13-034-0038
Meow (VRL-10122) – Midnight Magic Vegas x VH14-034-0063
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Pacific Winds VH14-012-0369
Kida (VRL-08368) – Copycat Ley VH14-031-0429
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Among The Sun VH14-024-0138
2. 60 cm (seurataso)
Miranda (VRL-02053) – Hurmeen Alofina VH14-029-0369
Miranda (VRL-02053) – Aurea Oraculo VH14-014-0123
Miranda (VRL-02053) – Aeolus Fortis VH14-031-0833
Tossah (VRL-02207) – Omenahymy VH14-018-1193
Tossah (VRL-02207) – Appawax VH14-076-0022
Tossah (VRL-02207) – Kings al-Zey ox VH12-003-0721
elen (VRL-01863) – Jackpot’s Jitterbug VH14-027-0093
elen (VRL-01863) – Onnenkengän Tilly VH14-027-0163
elen (VRL-01863) – Koivikon Casper VH03-027-4744
Paris (VRL-12099) – Londonberry VH14-044-0375
Paris (VRL-12099) – Cadetta VH14-044-0376
Paris (VRL-12099) – Cleopatra VH14-044-0377
misery. (VRL-01080) – Poseidon Casta VH14-017-0554
misery. (VRL-01080) – Moon Talviina VH14-018-1594
misery. (VRL-01080) – Moon Hulmiina VH14-018-1595
Jayde (VRL-05186) – Vipera VH14-011-0079
Jayde (VRL-05186) – RSA Everett VH14-031-0916
Susanna (VRL-03881) – Bastian v.d. Low VH14-029-0282
Assi (VRL-01285) – Gryphon VH14-029-0399
taffel (VRL-08761) – Riiviöiden Ranttalityttö VH14-018-1516
taffel (VRL-08761) – Ørnulf Ørn VH14-267-0003
taffel (VRL-08761) – Finhalen VH14-267-0004
Cannabia (VRL-00033) – Usvan Umaami VH14-018-1289
Cannabia (VRL-00033) – Sopertaja VH14-018-1292
Meow (VRL-10122) – Wschowa z Trze VH14-003-0333
Meow (VRL-10122) – Monopolia Rior x VH13-034-0038
Meow (VRL-10122) – Midnight Magic Vegas x VH14-034-0063
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Pacific Winds VH14-012-0369
Kida (VRL-08368) – Copycat Ley VH14-031-0429
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Among The Sun VH14-024-0138
3. 80 cm (aluetaso)
Marz. (VRL-08157) – Viimeinen Korpiurpo VH14-018-1531
Tilli (VRL-00406) – Gråmøy Smilla VH13-053-0161
Alexiina C. (VRL-02207) – Phoenix W Venice VH13-012-0221
Amanda (VRL-10878) – Ironham Percival VH14-035-0141
misery. (VRL-01080) – Minorkki VH14-018-1407
misery. (VRL-01080) – Helmiina VH13-018-0228
misery. (VRL-01080) – Sakarias VH14-018-1408
Assi (VRL-01285) – Cambriach Bearan VH14-035-0160
Cannabia (VRL-00033) – Humustiina VH14-018-1441
CC. (VRL-02198) – Defying Gravity xx VH14-006-0425
CC. (VRL-02198) – Vibrato-For-Days xx VH14-006-0423
Meow (VRL-10122) – Antipodean Opaleye VH14-031-0229
Meow (VRL-10122) – Caffeine Disaster Inc VH14-031-0604
Meow (VRL-10122) – Chapparal Rior x VH13-034-0039
Kida (VRL-08368) – Caral Arathiel xx VH14-006-0424
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Fleet Street VH14-031-0904
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Alma VH14-031-0905
sandi (VRL-07737) – Atlant QTB VH14-006-0430
sandi (VRL-07737) – Cedion Penn Llinyn VH13-022-0108
sandi (VRL-07737) – Mörkövaaran Tähdenlento VH11-018-0845
Chao (VRL-02415) – Kentaurio VH14-077-0039
Chao (VRL-02415) – Camelot VH14-077-0043
Chao (VRL-02415) – Anaconda Aeris VH14-077-0044
4. 100 cm (aluetaso)
Alexiina C. (VRL-02207) – Phoenix W Venice VH13-012-0221
Amanda (VRL-10878) – Ironham Percival VH14-035-0141
misery. (VRL-01080) – Minorkki VH14-018-1407
misery. (VRL-01080) – Helmiina VH13-018-0228
misery. (VRL-01080) – Sakarias VH14-018-1408
Assi (VRL-01285) – Cambriach Bearan VH14-035-0160
Cannabia (VRL-00033) – Humustiina VH14-018-1441
CC. (VRL-02198) – Defying Gravity xx VH14-006-0425
CC. (VRL-02198) – Vibrato-For-Days xx VH14-006-0423
Meow (VRL-10122) – Antipodean Opaleye VH14-031-0229
Meow (VRL-10122) – Caffeine Disaster Inc VH14-031-0604
Meow (VRL-10122) – Chapparal Rior x VH13-034-0039
Kida (VRL-08368) – Caral Arathiel xx VH14-006-0424
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Fleet Street VH14-031-0904
Kida (VRL-08368) – Cranleigh Alma VH14-031-0905
sandi (VRL-07737) – Atlant QTB VH14-006-0430
sandi (VRL-07737) – Cedion Penn Llinyn VH13-022-0108
sandi (VRL-07737) – Mörkövaaran Tähdenlento VH11-018-0845
Chao (VRL-02415) – Kentaurio VH14-077-0039
Chao (VRL-02415) – Camelot VH14-077-0043
Chao (VRL-02415) – Anaconda Aeris VH14-077-0044
ERJ-esteratsastuskilpailut 24.9.2014
Tervetuloa mukaan Pikkiksen seura- ja aluetason esteratsastuskilpailuihin!
Kilpailupäivä: 24.09.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 23.09.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: porrastettu/suhteutettu arvonta
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. 40 cm (seurataso) vaikeustaso 0
2. 60 cm (seurataso) vaikeustaso 0
3. 80 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
4. 100 cm (aluetaso) vaikeustaso 1
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakolliset!
Osallistuminen
Osallistuminen kutsun alaosaan muodossa:
Luokka 1 tai Luokat 1 & 2
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Osallistujat
1. 40 cm (seurataso)
Cery (VRL-02116) – Adanné Interference VH05-035-3196
Cery (VRL-02116) – Aidan No Limit VH12-035-0221
Cery (VRL-02116) – Shamus Venice VH12-035-0222
Miranda (VRL-02053) – Hurmeen Alofina VH14-029-0369
Miranda (VRL-02053) – Aurea Oraculo VH14-014-0123
Miranda (VRL-02053) – Aeolus Fortis VH14-031-0833
HM (VRL-00096) – Theodore VH14-012-0357
CC. (VRL-02198) – Staccato xx VH14-006-0421
CC. (VRL-02198) – Minx SWA xx VH14-006-0422
Nora (VRL-02066) – Masculin Ring VH14-029-0382
Jayde (VRL-05186) – Sokerikuun Jingoism VH14-048-0027
Chao (VRL-02415) – Thomas Harvey VH13-017-0652
Chao (VRL-02415) – Hwai Jazzman VH13-017-0655
Chao (VRL-02415) – Hwai Punch Me! VH13-017-0656
Cannabia (VRL-00033) – Sysimusta VH14-018-1442
Cee (VRL-01288) – Erelas VH13-011-0324
Cee (VRL-01288) – Norberta Dom VH14-011-0279
Cee (VRL-01288) – Ce’s Apella VH14-011-0280
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Carpe Diem VH14-024-0139
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Cassidy VH14-024-0140
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Chada VH14-024-0141
Meeri N. (VRL-02160) – Thurlow Snilli VH14-006-0283
2. 60 cm (seurataso)
Cery (VRL-02116) – Aidan Frisco VH14-035-0013
Cery (VRL-02116) – Aidan Supra VH14-035-0066
Cery (VRL-02116) – Aidan Lemon Ardal VH14-035-0068
Miranda (VRL-02053) – Hurmeen Alofina VH14-029-0369
Miranda (VRL-02053) – Aurea Oraculo VH14-014-0123
Miranda (VRL-02053) – Aeolus Fortis VH14-031-0833
HM (VRL-00096) – Theodore VH14-012-0357
CC. (VRL-02198) – Staccato xx VH14-006-0421
CC. (VRL-02198) – Minx SWA xx VH14-006-0422
Nora (VRL-02066) – Masculin Ring VH14-029-0382
Jayde (VRL-05186) – Sokerikuun Jingoism VH14-048-0027
Chao (VRL-02415) – Anaconda Aeris VH14-077-0044
Chao (VRL-02415) – Rumour’s Stefan VH14-028-0257
Chao (VRL-02415) – Lille Milo VH14-028-0317
Cannabia (VRL-00033) – Sysimusta VH14-018-1442
Cee (VRL-01288) – Ce’s Mandarincat VH14-031-0670
Cee (VRL-01288) – Shaking Bad x VH14-034-0060
Cee (VRL-01288) – D.E. Zshilo VH14-039-0008
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s Among The Sun VH14-024-0138
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s The New Age VH14-024-0144
sandi (VRL-07737) – Blue Angel’s The Silence VH14-024-0145
Meeri N. (VRL-02160) – Thurlow Snilli VH14-006-0283
Scilla (VRL-00091) – Sherman Ave AIR VH05-031-8628
3. 80 cm (aluetaso)
Tilli (VRL-00406) – Gråmøy Smilla VH13-053-0161
CC. (VRL-02198) – Writer’s Block xx VH14-006-0409
Nora (VRL-02066) – Escorant Admiral xx VH13-006-0014
Nora (VRL-02066) – Katherine KAR VH04-029-0267
Jayde (VRL-05186) – Only In Russia VH14-011-0420
Jayde (VRL-05186) – Weyanoke VH14-021-0417
Jayde (VRL-05186) – Aidan Mayda VH12-035-0041
Chao (VRL-02415) – Pentagon Holmes VH13-044-0239
Chao (VRL-02415) – Camelot VH14-077-0043
Chao (VRL-02415) – Sorte Død VH14-077-0040
Cannabia (VRL-00033) – Partneri VH14-018-1425
Cannabia (VRL-00033) – Ryhtiliike VH14-018-1432
Cannabia (VRL-00033) – Tuonelan Joutsen VH14-018-1420
Cee (VRL-01288) – Erelas VH13-011-0324
Cee (VRL-01288) – Norberta Dom VH14-011-0279
Cee (VRL-01288) – Ce’s Apella VH14-011-0280
sandi (VRL-07737) – Cedion Penn Llinyn VH13-022-0108
sandi (VRL-07737) – Sandi’s Ariannrhawn VH14-022-0071
sandi (VRL-07737) – Anfarwol Alcemydd VH14-022-0074
Eeva T. (VRL-00410) – Silverlode Fiasco xx VH14-006-0392
Eeva T. (VRL-00410) – Selen E’Qui VH01-021-1431
Meeri N. (VRL-02160) – OMG Ellen VH14-006-0058
Meeri N. (VRL-02160) – Rajattoman Matami VH13-018-0418
Meeri N. (VRL-02160) – Snillin Meripihka VH14-018-0375
Scilla (VRL-00091) – Sherman Ave AIR VH05-031-8628
Scilla (VRL-00091) – Red Rum AIR VH05-031-8614
4. 100 cm (aluetaso)
CC. (VRL-02198) – Writer’s Block xx VH14-006-0409
Nora (VRL-02066) – Escorant Admiral xx VH13-006-0014
Nora (VRL-02066) – Katherine KAR VH04-029-0267
Jayde (VRL-05186) – Only In Russia VH14-011-0420
Jayde (VRL-05186) – Weyanoke VH14-021-0417
Jayde (VRL-05186) – Aidan Mayda VH12-035-0041
Chao (VRL-02415) – Liberty Woods VH14-011-0066
Chao (VRL-02415) – Niobe Ion VH14-011-0176
Chao (VRL-02415) – Candykeeper Steeds VH13-021-0249
Cannabia (VRL-00033) – Partneri VH14-018-1425
Cannabia (VRL-00033) – Ryhtiliike VH14-018-1432
Cannabia (VRL-00033) – Tuonelan Joutsen VH14-018-1420
Cee (VRL-01288) – Amaya II VH12-011-0155
Cee (VRL-01288) – Ce’s Prime Redcat VH12-031-0527
Cee (VRL-01288) – Zavidovo Ion VH12-039-0055
sandi (VRL-07737) – Treble Illusion VH01-027-6998
sandi (VRL-07737) – Untuvapilven Jasper VH14-027-0149
sandi (VRL-07737) – Zizil VH01-027-6305
Eeva T. (VRL-00410) – Silverlode Fiasco xx VH14-006-0392
Eeva T. (VRL-00410) – Selen E’Qui VH01-021-1431
Meeri N. (VRL-02160) – Hunter Snilli VH14-031-0682
Meeri N. (VRL-02160) – Selfie Snilli VH14-031-0563
Meeri N. (VRL-02160) – Harriet Snilli VH14-031-0681
Scilla (VRL-00091) – Red Rum AIR VH05-031-8614
